Päivitys, no huhhuh!

Ei, emme ole kaikki kuolleet, vaikka blogi niin väittääkin. On vain tämä raapustelu jäänyt hieman unholaan, mutta parempi tietenkin päivittää myöhemmin, kuin ei ikuna. Josko tästä (taas) lähtisi uusi nousukiito ja blogimme noustee kävijätilastojen kärkeen, samalla itse olemme räpsimässä "päivän asu" -kuvia Lutakossa (eli "treenaamassa").

Mutta asiaan, olemme ihan oikeasti reenailleet. Viime keväänä aloitimme ryhmänä huikean uramme koreografeina ja päräytimme valmiiksi pienen polkan, jota keikattiin keväällä ja kesällä neljän hengen voimin. Syksyllä aktiivisten väkimäärämme miltei tuplaantui, kun kaksi tanssijaa (uusi&wanha) liittyivät remmiin ja rykäisimme ilmoille toisen teoksen. Toisetaiseksi kai nimetön polska on esitetty yleisölle kerran, ISOjen perinteikkäässä joulujuhlassa viime vuoden lopulla (niinno, joulu...). Toisen Päivän Polkka muokattiin kuudelle hengelle sopivaksi ja sitäkin olemme nyt harkkailleet puoliahkerasti ja samalla myös on kerrattu vanhoja, kuudelle hengelle sopivia, tahi sopivaksi muokkailtavissa olevia tanhuja.

Silmissä siintää jo kesä ja Kaustinen, jonne lähdemme koko seuran voimin. Kannattaa siis olla läsnä ja skarppina, kun Yhteispeliä lävähtää (ei sentään levähdä, hehe) areenalla.

Loppuun kuvia hiljaiselolta epäaikajärjestyksessä. :-----)

Pyhimyxet keikan jälkeen Pauhan 10-vuotiskonsertissa Lutakossa

Pikkujoululeirillä tehtiin pipperkaakkuja

Kansantanssiryhmä Kirjavat oli painanut tällasii ihanii faktakassei, jollainen löytyy nyt usealta. <3

Polkatipolkkaa joulujuhlassa

Folklandian illallispuhvetissa :p~

Yhteispose Meijun tupareista männäviikonlopulta <3

Haloo, herätyyyyys

Hehe. mitäpä sitä muuta lauantai-illan ratoksi tekemään, kuin ravistelemaan uinahtanut blogi henkiin. Kesälomat on nyt humputeltu alta pois ja arkeen palaaminen tuntuu suunnilleen yhtä mukavalta, kuin rekan alle jääminen. Viitsivitsi, nimittäin syksyhän tuo tullessaan paljon uutta mukavaa, kuten koulut työt sateet pimeyden VAIKKA TANHUN. Uuttera treenaus on alkanut, mutta muistellaan hetkinen vielä menneitä (silloin kun minä olin nuori jne.).

Alkukesästä jatkoimme Isottaret kakskytävee -konsertissa alkanutta yhteistyökuviota seuran toisen tytteliryhmän kanssa. Leireilimme tutussa putkilahden maalaisromanttisessa ympäristössä ja kutsuimme Pauhalaiset mukaan viettämään kanssamme riemukkaita harkkahetkiä.

 Näin hienossa talossa sitä olla pönötettiin!

 Katja levittää ketsuppia

 Kaisu paistaa jauhelihaa (huomioi toki kuvaajan lahjakkuus vangita kaikkein mielenkiintoisimmat tilanteet)

Meiju ja Meijun Muru 

Iloiset syöpöt. Lauloimme kuvan ottohetkellä kaikkien suosikkikappaletta Fronside Ollieta

 Vaappuvan hetekan päällä Vihkoon kirjoittelu käy mainiosti

Kesäsäästä hullaantuneet

Zzzzzzzen. Tai maailman vahvimmat miehet

TADAA!!! Tehtiin omia hienoa performangeja.

Harjoitukset alkoivat meidän osaltamme tällä viikolla. Tuppauduimme siis osaksi Pauhan treenejä ja teemme yhdessä hienonhienon spektaakkelin ISOn Tanhuujien 50-vuotiskonserttiin. Näytetään kuinka paljon tytöissä ja naisissa onkaan energiaa ja strutsinmunaa, girl power Spice Girls ysäri ei unohdu!!!!!!! Kerrottakoon vielä nippelitietona, että minä itse joka tätä näpyttelen tässä näin, aion mennä kokemaan myös FolkJamin ihmeet, juorujen mukaan siellä on muitakin meikäläisiä. Eli on tässä syksyssä puolensa, nyt vain leuka tanassa kohti uusia pettymyksiä!

- Suvi

Viestin otsikko

Hyvää iltaa itse kullekin säädylle. Se, että avasin koneen ja tässä nyt raapustelen virtuaalisesti, ei suinkaan tarkoita sitä, että minulla olisi jotain asiaa. Kirjoitan kirjoittamisen riemusta ja mikäs sen parempi, kuin jakaa antimiaan kaikelle kansalle ja nolata tanhusiskot siinä sivussa.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tanhukuulumisia, en esim. valittaa siitä, että hedelmäturkkaripussissani on vaan määrättömästi niitä pahoja neonsinisiä namuja. Mutku on, siis oikeesti! No helpotti kuitenkin, että sain sanoa sen julki.

Ryhmämme on vielä ehkä hieman nuutunut rankasta juhlavuodesta. Olemme silti pitäneet tehokkaan palaverin, jossa päätimme kevään hulinoista ja reenanneet kera Kaira-pändin. Luokittelu mörisee kuitenkin kaikkien olkapäiden takana, ohjelmisto on viilausta vaille valmis ja aion runnoa mielipiteeni hienoista lettinauhoista läpi, vaatteet kun on muuten hallinnassa. Ainakin minä - ja koska olen ryhmämme aivot ja sydän, niin kaikki ovat varmasti samaa mieltä kanssani - odotan kovastipaljon luokittelutapahtumaa. On ihanaa matkata yhdessä ja tehdä yhdessä ja katsoa toisten tekemiä spektaakkeleja yhdessä ja viettää iltaa yhdessä ja jännittää tuloksia yhdessä. Siis yhdessä.

Lopetan nyt turhanpäiväisen jaaritukseni hyvän sään aikana ja päätän tämän merkinnän iloisiin kuvasarjoihin, kaksi perättäistä kuvaa kertoo aina yhdestä hetkestä. Siis käytännössähän nää on animaatioita, vapise Disney!

Paniikkialushametalkoot juhlakonserttiviikolla. Metreittäin lakanakangasta.

Häämekko syntymässä?

Amatöörit penkinpalauttajat

"Kato näin me päästään pois!"

Onko pakko olla elossa? Vaikka onkin Folklandia.

Viitsivitsi. Pileet aamukahdeksaan!

Puhhuijaa. Lutakon sisustusta jameja varten

 Tadaa! Valmis!

Morjesta vaan!

- Suvi

Inspiksen iskiessä (laulua ja kuvapommi)

Heissan heissulivei! Folklandian kuvia ja niillä maustetun tekstin syntymistä odotellessa ajattelin painaa "julkaise"-nappia tämän aikojen alussa rakennetun hyvinkin kuvapainotteisen merkinnän kohdalla (huhu, mikä lausemonsteri). Klik, näillä mennään!

Kerran me yhdessä päätettiin niin

 että pikkuisen pikkuisen maisteltaisiin

tämän arkisen elämän huolista pois

  

niin ihanaa päästä ois

  meit oli Lungreeska

ja Lingreeni

 ja Lingreeska 

ja Lungreeni

ja Fredriksson, Boman ja Abrahamsson

 ja sitten me yhdessä juhlittiin niin

että Lungreeskan kanssa me taas tanssittiin

ja kaikki he lauloivat "fralalallallaa"

  ah kuinka ol ihanaa

meit oli Lungreeska ja Lingreeni

ja Lingreeska ja Lungreeni

ja Fredriksson, Boman ja Abrahamsson

Mut aamulla varhain kun kello löi kuus

pois oli haihtunut kaik ihanuus

kukaan ei laulanut "fralalallallaa"

kaikki valitti krapulaa

sekä Lungreeska ja Lingreeni

ja Lingreeska ja Lungreeni

ja Fredriksson, Boman ja Abrahamsson!

- Suvi

Konserttimuisteloita

Joulu tuli ja meni. Juhlavuosi lähenee siis loppuaan... Oikeastaan se kyllä päättyi jo juhlakonserttiin ja synttäribileisiin 27.10.2012. Siitä alkoi Isottarien treeni- ja keikkatauko sekä näemmä myös blogin hiljaiselo. Kaikki ne päättykööt nyt! :)

Lienee kuitenkin paikallaan palata vähän muistelemaan tämän vuoden tärkeintä tapahtumaa: meidän 20-vuotissynttärijuhlia! Rankka päivähän se oli, kun suunnattiin Ilokiveen jo aamuyhdeksältä ja viimeiset poistuivat paikalta noin kahden kieppeillä aamuyöllä. Antaumuksella ja ajan kanssa juhlittiin siis! :)

Isottarien & Kairan yhteispose. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Varsin komiaksi oli musta laatikko toimestamme koristeltu: hirmuisesti valkoisia ja turkooseja ilmapalloja, lukuisia nostalgisia ryhmäkuvia parin kymmenen vuoden ajalta, julisteita, kynttilöitä, karamelleja (nekin teemaväreissä tietenkin)... 

Kuvittelisi sisääntulijan päässeen het kättelyssä mukaan juhlatunnelmaan. (Pakkohan sitä on kissan omaa häntäänsä vähän nostaa :D)

Aikaa oli varattu muka yllin kyllin harjoituksiin ja sound checkeihin, järjestelyihin ja valmisteluihin, meikkailuun ja letitykseen... Silti kello löi yllättävänkin pian puoli kolme ja ensimmäisen konsertin yleisö päästettiin sisään. Kahvikonsertti pyörähti käyntiin klo 15.00. Alkuun meinasi vähän jännittää, mutta sitä ei kuulemma huomanneet kuin muutama vanha Isotar ja tosifani katsomossa.

Letitystä ja läpimenoon valmistautumista.

Koska ruoka on lähellä Isottarien sydämiä, on syytä mainita siitäkin jotain. Ei juhlapäivänä nimittäin nälissään tarvinnut olla: Vieraille oli väliajoilla tarjolla kasvispiirakkaa ja porkkanakakkua, nam! Niitä riitti onneksi myös iltapalaksi karonkkaan. Konserttien välissä Isottaret itse nauttivat mm. kasvispihvejä ja kermaperunoita, nam! Ilokivelle & Maailmanlopun ravintolalle kuuluu suuret kiitokset niin juomatarjoiluista kuin tilasta ja tekniikastakin. Kiitokset kuuluvat myös muille Isottarien yhteistyökumppaneille!

Odottelua bäkkärillä.

Pitkään ei siestaa ehditty viettää. Toinen, se K-18-konsertti täräytettiin alulle klo 19.00. Nyt oli jo tanssijoillakin aavistuksen vapautuneempi olo, kun ensimmäinen konsertti oli todistanut, että hyvinhän se menee. Pukuhuoneessa eräät, jotka tanssivat kaikissa tansseissa, totesivat konsertin olevan yhtä vaatteen vaihtoa, joiden välissä käydään vähän lavalla pyörähtämässä :D

Letkistä teemaväreissä. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Eivät Isottaret kuitenkaan ainoita tähtiä konserteissa olleet. Kansanmusiikkiyhtye Kaira hurmasi jälleen kerran niin tanssijat kuin yleisönkin soitollaan. Mahtavuutta oli myös se, että aiemmasta bändistämme Hurnakosta oli Kretonkiputiikkia päässyt säestämään trion verran porukkaa. Vierailevana tähtenä molemmissa konserteissa esiintyi myös ISOn Tanhuujien 10-13-vuotiaiden ryhmä Pauha. Tästä alkakoon seuran sisäinen yhteistyö eri-ikäisten ryhmien välillä!

Kaira. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Pauha + Paula. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Yleisöä oli mukavasti kummassakin konsertissa. Kyllä sinne muutama enemmänkin olisi mahtunut, mutta hyvä oli näinkin. Paljon oli tanhuystäviä sieltä ja täältä. Ystäviä, tuttavia, sukulaisia ja aivan satunnaisiakin tanhufaneja. Kaukaisimmat vieraat taisivat olla Martiniquelta, Karibialta.

Ja kun toinen konsertti oli ohi, niin siitä alkoi ne armottomat bileet: villiä bailausta ja ennennäkemättömiä tanssikuvioita! Huutokatrillikin toteutettiin huikkakatrillin muodossa. Ja tottahan toki palkittiin mm. kaikki läsnäolevat Isottarien tanhuopet sekä ryhmän oma, pitkäaikainen huoltajahahmo, Ritu.

Huikkakatrillia: huikkaharjoitus.

Vierailevina tähtinä bileissä esiintyivät Tanhujätkät osin livenä ja osin nykytekniikan avulla menneiden vuosien huippuhetkiä toisintaen. Poikkeuksena aiempiin esiintuloihinsa Tanhujätkillä oli mukanaan yhden sijaan kaksi kumisaapasta: toinen iso, musta, perinteinen nokialainen ja toinen pieni, keltainen, trendikäs. Nokkelat lukijat saattavat tässä kohtaa arvatakin, että ISOn Tanhuujien toinen 20-vuotisjuhliaan viettävä ryhmä ojensi samanikäiselle pikkusiskolleen lahjaksi sen pienemmän ja sievemmän saappaan. :) Melkoinen kunnia oli se, koska ilmeisesti vastaavaa lahjaa ei Antti Savilammen lisäksi muille ole aiemmin ojennettu...

Valokeilassa Isottarien upouusi, oma pikkusaapas.

Juhlavuosi on ollut mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Itse konserttipäivä puolestaan oli huikea Isottarien & bändiläisten ryhmähengen ja yhteistyön taidonnäyte. Isottaret kiittää ohjaajia, Kairaa, Hurnakko-trioa, faneja ja muita tukijoukkoja! Hyvää loppuvuotta ja Folklandialla nähdään! Siitä alkaa seuraava juhlavuosi: ISOT 50 vuotta!

Tämän tekstin tuotti Laalaa Meimein avustuksella

Tanhua tanhua enemmän tanhua

Keskutelu männäviikolla:
"Hei sähän voisit kirjoittaa tästä päivästä blogimerkinnän!"
"Heijjoo, otetaan sit paljon kuvia!"
Ja lopputulos tietenkin: kameran kuvasaldo näytti nollaa ja viikkokin on jo vierinyt niin, että tuo Päivä alkaa olla jo muinaishistoriaa, mutta kirjoittelen nyt kuitenkin.

Viime viikonloppu oli siis varsin tanhuntäyteinen, kuten ovat tupanneet muutkin sellaiset olemaan näin juhlakonsertin alla (välipanikointi capslockilla tähän: APUA PARI YÖTÄ ENÄÄ APUA YLIHUOMENNA VIKAT TREENIT JA SIT ON JO KONSERTTIPÄIVÄ APUA, panikointi päättyy). Tuo armon lauantaipäivä alkoi kello puoli yksitoista Lutakon harkkasalissa, johon oli kasaantunut joukko innokkaita lapsia ja nuoria ja meitä *köhköh* nuoria, väkeä oli niin ISOilta, kuin teatteriyhdistys Kulissiltakin. Jatkoimme yhdessä flash mobin työstämistä, yhdet yhteiset harjoitukset oli jo alla ja saimme vielä uusia intopinkeitä harrastajiakin mukaan itse tempaukseen.

Ympäri mentiin ja yhteen tultiin siis. Ensin bussi heitti joukon suuren Laajavuoreen, jossa vedettiin performanssi ensimmäisen kerran ja toinen veto tapahtui Jyväskylän ydinkeskustassa Aren aukiolla. Todistusaineistona löytyy videomateriaalia, täsä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=ZX3r47eSNvM
Hienoo hienoo hienoo.

Seuraavaksi oli edessä päivän rankin osuus, nimittäin ruokailu. Me muutamat Isottaret ja yksi vieraileva tähti Sanna emme jaksaneet lähteä pyörähtämään kotona ennen treenien alkua, joten monen tunnin pähkäilyn jälkeen valitsimme suuntasimme ruokapaikaksi yksimielisesti valitstemaamme Foodiin (suom. ruokaan). Oli kyllä mukavaista syöskennellä rauhassa hyvässä seurassa ja sen jälkeen vatsat pinkeinä kerimme itsemme Lutakkoon, jossa päivä jatkui Isottarien omilla treeneillä.

Anja ja Ila laulavat tällee: uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu (ps. kuva on edellisistä treeneistä, mutta käytetään kaikki mielikuvitustamme ja ajatellaan, että viime lauantainakin pantiin kuvaillen)

Uusi kokonaisuuskin alkoi olla jo hanskassa, bändi piiskasi mitä parhaiten ja tanssijat tanhusivat pää kolmantena jalkana. Hetkittäin tuntui peräti siltä, että mehän ollaa ihan hyviä tässä jutussa, mitä teemme. Vaikka väsymys alkoi painaa, niin silti kaikki jaksoivat lähes hymysuin olla, mikä riemu!

Paula-ope antaa palautetta smurffiinoille ja joillekin ernuille

Muuan huippuli bändi levähtämässä, Kaira rules ok!

Harjoitusten ja illan keikkasen välissä oli näppärästi tunnin verran aikaa, jolloin ehti hyvin maskeerata lärvin ja  letittää (siis ihan itse tein letttini!!!!!!!!!!) (hei ila-kaisu-katja laittakaa joku mun pää) tukkasen piukeille pullaleteille. Sitten vaan pakkauduimme autoihin ja matkasimme kohti Laajavuorta, jossa osa meistä kävi jo päivällä vetämässä fläsmopin. Toki intomme päästä ajoissa paikalle johtui myös siitä, että tarjolle oli luvattu jotain pikkusuolaista ja juomaa. Kuvitella, ikiomat pullot sosasolaa kaikille.

Lämmittelyksi vedimme tikkuristiä hotellin käytävällä Meijun rummuttaessa tahtia, jos tästä on kuvamateriaalia, niin lähettäkää sitä minulle, yst. terv. innokas fani. Isse keikal vejimme uuden settimme, välissä Kaira soitteli kolme kappalettaan ja sitten tanssijat siirtyivät vielä lavalle pyörähtelemään hamboa ja Letkistä. Lattia oli sopivan nahkea, ei liian liukas, ja yleisö ainakin hyvin teeskenteli kiinnostunutta ja aploodeerasi innokkaasti. Jo Yläkaupungin yössä testatut asut sopivat stakelle mitä mainioimmin, kuten myös alati ruttuiset, vastasilitetyt letkismekot. Kaikin puolin keikasta jäi riemullinen mieli, on niin kivaa puuhailla yhdessä ystävien kanssa ja esitykset jotenkin hinkkaavat porukkaa yhteen aivan ainutlaatuisella tavalla. Hyvä me! <3

Osa jäi vielä hotelliin lasilliselle, minut itseni heitettiin (kirjaimellisesti) kotiin ja saavuin sinne vähän ennen yhtätoista. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Kuten myös tämä teksti. Ja hyvää reeniä juhlakonserttipäivää varten. Kuten tämä teksti. Eiku...

- Suvi