Isottaret

Reenail, ynnä istuil

2012-02-28T19:54:00.001+02:00

Hiihtolo-ma on / kiva kun on mukavaa, lauloi Alatalon Mikko muinoin. Tottahan tuo nerokas lyriikanpätkä on, vaikka meillä kypsemmillä, työelämässä jo olevilla Isottarilla ei ole lomaa tällä viikolla muusta kuin tanhusta. Ja kappas, mitenkäs päästiinkin hra Alatalosta näppärästi pienen siltasen kautta kansantanhuihin. Mepäs korkkasimme hiihtolomaviikon nimittäin reenailemalla tunnin jos toisenkin ja sen jälkeen istuimme vapaamuotoisesti iltaa yhdes koos. Onnistuimme jopa puhumaan asiaa hetkisen verran, juhlavuosi puhuttaa ja sitä palaveerasimme taas pienen tauon jälkeen. Mutta ensimmäiset asiat ensiksi, lauloi Jukkapoik- äsh, meen asiaan n-y-t.

Lutakossa harjoituksissa olimme paikalla ihastuttavan lähes täydellisen täysilukuisina. Alkulämppien ja pienen lattiantamppauksen (polkujen toisinsanoen, terkkuja vaan alakertaan rokkipändeille) siirryimme jyystämään valmiiksi ihastuttavan uuden polokkamme. Paula on taas laittanut parastaan ja muovaillut meille sievän tappotanhun (ehe, mut oikeesti tän rapakuntoilijan ei tarvii vetää se kuin kerran läpi, niin jo syke huutaa halleluujaa, rantakuntoon 2377), jonka saimme kursittua kasaan tuon hedelmällisen päivän aikana. Ehkäpä tuo tanhu vaatii vielä hieman viilausta, en kyl oo ihan satavarma, mutta hyvä siitä on tuleva, siitä olen tuhatvarma.

Reenien jälkeen siirryimme paikkaan, joka oli toimiva illanistujaispaikkanamme. Siellä oli sauna ja tilaa syödä ja juoda ja mitä vielä. Säestysorkesterimme Kaira liittyi mukaamme ja loppuilta sujuikin sitten hulvattomasti pälättäessä asiaa ja erityisesti sitä asian vierustaa. Saimme aika hyvin kursittua kokoon juhlakonsertin runkoa, katsottua Putouksen finaalia (hyvä Leena!) ja vieläpä pitkän päivän päätteeksi osa meistä kampasi naamansa ja huiskautti fledan edustuskuntoon ja läksi keskustaan humputtelemaan. Jyväskylän yöelämä vapisi liitoksistaan, kun rynnimme paikalle ja menimme sheikkaan pebaa tanssiareenalle. Hauskaa oli, vaikka meikäläinen läks kotiinsa jo vähän ennen kolmea. Mutta lysti kesti koko sen ajan, huomenna uusiks?

Lopuksi muutama kuvanen lähinnä illanistujaistilanteesta:

Reippain mielin kohti uusia seikkailuja

Exxoottista sapuskaa syövät hyö

*heiluttel*

Saara johtaa joukon asialinjalle

Kuin sardiinit purkissaan

Moderni versio vanhasta nakkitehdas-harjoitteesta

Operaatio Hiukset kuntoon

Ja meillä kaikilla oli nääääääääin mukavaa

Eipä kai enempää tällä(kään) kertaa.

- Suvi

Seuran tietoisku

2012-02-18T15:11:00.001+02:00

Jälleen uusi vuosi yhdistyksen täyttämässä elämässä on pyörähtänyt käyntiin. Viime vuosi oli 10. johtokuntavuosi ja olin ajatellut nyt jättäytyä hetkeksi sivuun, mutta mitenkäs kävikään... Eilen kokoonnuimme uuden johtokunnan kanssa ja mukana oli myös Kauko-Pekka kansalaisfoorumin riveistä. On mielenkiintoista, kuinka ihanat aktiivimme jaksavat innostua toiminnasta vuosi vuodelta, vaikkei tämä vapaaehtoistyön pakertaminen aina ihan ruusuilla tanssimista ole. Porukka oli täynnä kehitysideoita ja uutta uskoa tulevaan ja eihän siinä voi puheenjohtajakaan muuta kuin tuntea suurta iloa siitä, miten upeata toimintaa ollaan tekemässä.

ISOn Tanhuujat viettää 50-vuotisjuhliaan ensi vuonna eli 2013. Yhdistyksellä on siis takanaan pitkä, toiminnan täyteinen historia, johon on mahtunut monenlaisia vaiheita ilosta suruun ja menestyksestä hiljaisempiin suvantokausiin. Viimeiset kymmenen vuotta olemme keskittyneet erityisesti kaikenikäisten harrastajien palvelemiseen ja olemme onnistuneet siinä aika hyvin. Yhdistyksessä on tällä hetkellä n. 150 aktiivista jäsentä, kuusi ohjaajaa ja harrastusryhmiä yhteensä 13 -vauvasta vaariin. Viime vuosien aikana olemme käynnistäneet kaksi Tempoa Tenaviin -muskariryhmää ja syksyllä käynnistyi myös FolkJam -ryhmä.

ISOn Tanhuujat on mielestäni yhteisöllinen, innostava ja rento nuorisoseura, jossa jokaiselle löytyy tekemistä omien taitojen ja kiinnostusten mukaan. Ainahan toki olisi kehitettävää, mutta näinhän se pitää ollakin, koska se pitää pyörät pyörimässä. Eli innolla kohti tulevia haasteita: ensin hoidamme alta Isottarien juhlavuoden, mistä voikin sujuvasti sukeltaa seuran 50-vuotisjuhlahumuun :)

-Anja

Isottarien säestysbändi on saanut nimen!

2012-01-26T11:26:00.001+02:00

Ilokseni ilmoitan, että Isottarien iki-ihana säestysbändi on saanut vuodenvaihteessa nimen. Eikä minkä tahansa nimen vaan hyvin monimerkityksisen. Arvailkaahan samalla kun luette vihjeitä.

Nimi tarkoittaa mm.
*asumatonta laajaa metsäseutua Pohjois-Suomessa
*poraa (erityisesti jään poraamiseen tarkoitettua)
*venäjäksi jotain lintulajia (tätä voi kysellä tarkemmin bändiltä, heillä
riittää venäjänkielen taitoa)

Kairaa pääsee kuuntelemaan huomenna perjantaina 27.1. Karkee Klupilla Jyväskylässä Ylä-Ruthissa. Ja ihan puolueettomasti voin kertoa, että ovat vallan ihana ja taitava bändi. Suosittelen!

Terveisin Meiju, Kairan fani nro 1

Kuukauden Isotar: Katja L

2012-01-23T09:00:00.001+02:00

Nimi: Katja Laamanen eli Lamski

Ikä: 28 (kolmas kymppi lähestyy, muttei ihan vielä)

Kauanko on harrastanut tanhua ja missä: Aloitin tanhuharrastuksen Kulennoisten nuorisoseurassa Punkaharjulla samoihin aikoihin kuin Isottaret perustettiin Jyväskylässä. Pikkukylällä ei ollut hirvittävästi harrastusmahdollisuuksia. Kaikki muutkin meni tanhuun, joten minäkin. Pikkuhiljaa monet lopetti, mutta minä en, vaan siirryin Savonlinnaan Murnakutkaan. Muuttaessain Keski-Suomeen vuonna 2003 etsiydyin paikallisiin tanhupiireihin, ISOn Tanhuujiin. Isottarien 20-vuotisjuhlat ovat samalla siis oman 20-vuotisen tanhu-urani juhlat.

Mikä on parasta kansantanssissa ja Isottarissa: Yhdessä tekeminen ja meneminen, molemmissa. Meni syteen tai saveen, niin yksin ei tarvitse märehtiä ja onnistumistakin saa iloita porukalla.

Oma roolisi Isottarissa: Olen ns. keski-ikäinen Isotar, en vanha enkä uusi jäsen. Ja ainakin ryhmään tullessani olin jonkinasteinen ”tanhuvakkatietäjä”

Juhlavuoden vastuualueesi, kerro siitä lisää: Koetan pysyä kartalla juhlavuoden oheistapahtumista ja keikoista. Ja niitähän riittää, ihan tiedoksi vaan.

Suhteesi Ison Tanhuujiin: Kohtalaisen syvälle olen tähänkin seuraan pikkuhiljaa uponnut. Ja johtokuntaankin eksynyt. Ei se lainkaan paha asia ole, niin vaan on taas päässyt käymään, kun ei mistään malta pysyä poissa.

Paras keikkamuisto: Voipi olla, että parhaaksi keikkamuistoksi yltävät ensimmäisen Isotar-reissuni, USA:n matkan, keikat. Matka oli hyvä tapa päästä kertaheitolla ryhmän jäseneksi ilman sopeutumisvaikeuksia. Ja yleisö tykkäs! Tanhutaistofinaalissakin oli kyllä huippu tunnelma!

Paras treenimuisto: Aika monissa tanhutreeneissä olen ehtinyt olemaan, mutta hauskimpia ovat ehkä olleet ulkotreenit paljain jaloin nurmikolla, mm. Murnakutkan kesäleireillä ja Isottarien kanssa esim. Amerikan matkalla.

Huonoin tanhuhetki: Lapsena en kerran päässyt keikalle Kulennoisten nuorisoseuran pikkujouluissa, koska vanhempieni kanssa myöhästyttiin ja jouduin ovelta katselemaan, kun muut esiintyivät ilman minua.

Muu elämä, jos sitä on: Onhan sitä. Töitä teen milloin missäkin ja gradun yritän jossain välissä saada kasaan ja Kulttuuriyhdistys Karkeessakin härvään ja kavereiden kanssa mahdollisimman paljon hengaan ja matkustella haluaisin aina, kun vain rahaa ja aikaa samaan aikaan löytyis.

Lempiruoka ja -juoma: Elämäni suurin rakkaus on ruoka! Useimmat ruoat ovat hyviä ja eri ruokien kanssa toimivat erilaiset juomat. Parhaita ovat hyvässä seurassa nautitut ruoat ja juomat. Esimerkiksi etanat valkoviinin kera maistuvat mainiosti kaveriporukalla. Ja savuisuus ruoassa ei ole juuri koskaan pahasta: Savumuikut piimän kera, nam. Muita lemppareita: kanttarellikeitto, karjalanpiirakat ja mustikkakeitto, pizzat, lihapadat, juustot jne.

Tapit ja Nupit treenailee...

2012-01-18T22:45:00.000+02:00

Kylläpä pitikin olla tukka länässä ja likainen just tänään, kun oli kuvaaja paikalla!
Yllättävän vähän kuitenkin sekoitti pakkaa tuo linssin läpi treenejä seuraava ulkopuolinen tarkkailija – mitä nyt ehkä pari harha-askelta voi sen piikkiin pistää. (Kyseisiä kuvia saamme ehkä ihastella sitten joskus myöhemmin…) Kuvaajakin tosin totesi, että videokameralla meidän treenit kannattaisi taltioida. Oikeassa on hän: eihän stillikuvat mitenkään anna todellista kuvaa Isottarien hulvattomasta treenimeiningistä.

Meininki oli siis mahtava! Välillä jopa hervoton. Pitäisi muka muistaa korkea (?!) keski-ikämme, vaikka ryhmämme vasta teini-iän ylittää. Fläppitaululoinen voisi toisinaan oikeesti tulla tarpeeseen, jotta jokainen meistä hahmottaisi äärettömän ( ∞ ) erityisesti paripolkan pyörteissä. Avaruudellinen hahmotuskyky oli taas huipussaan. Innolla silti uuden tanhun, ”tappi ja nuppi -polkan”, sarjoja opeteltiin ja veivattiin. Hyvä Paula! Täällä yksi Tappi fanittaa!

Tämänpäiväisiin treeneihin liittymätön (hieman epätarkka) kuva ensimmäisestä juhlavuosipalaverista todistaa, että fläppitaulua on jo Isottarien parissa kokeiltu:

Tapin ja Nupin vaatetuksesta ei vielä ole tietoa, mutta Paula vissiin haluaisi meille isot lihat tai jotain, jos oikein kuultiin… Saamansa varmasti pitää! :D

Lamski-Isotar

"Kirjotapas jotain pientä Folklandiasta"

2012-01-16T19:37:00.003+02:00

Heivvain kaikki tytöt ja pojat! Nyt on taas yksi vuoden kohokohta ohi, nimittäin Folklandia-Folklandiainen (eli loppuvuosi on siis aina aika ankea, jos kerran vuoden kohokohta on jo heti tammikuun alussa, hehe, melkein naurattais, jos ei itkettäis). Vieläkin vähän keinuttaa päässä, kun laiva heilui välillä kuin syötävä ja olin varma, että teen juuri viimeistä matkaani, mutta laiva saapui kuin saapuikin koto-Suomen satamaan ja pääsin vieläpä kotiin saakka näpyttelemään koneelle tätä huikaisevan jännittävää matkakertomusta, joka peittoaa ropinssonkruusetkin mennentullen.

Matka alkoi tuttuun tapaan; pakkauduimme koko seuran voimin linjuriin, riideltiin istumapaikoista, veri roisk - eikunsiismitä, niin istuimme sievästi vieretysten kuin kanaset orrelleen ja auto alkoi puksutella kohti Turkua kovassa pyryssä ja tuiskussa. Alkumatkan suosituin Isotar oli varmasti Hanna, jolta löytyivät tuoreet juhlavuosihupparimme, juuri painatuksesta tulleina, lämpiminä ne vaan sihahtelivat kosketuksesta, aijai.

Se on turkoosi, se on pehmeä ja lämmin, mikä se lienee, pohtii Marja.

NO MUTTA SEHÄN ON JUHLAVUOSIHUPPARI! Since 1992! ISOTTARET -teksti seisoo pyllerön päällä.

Tästä eteenpäin kaikki ryhmäläisemme saattoi erottaa mitä helpoimmin väenpaljoudesta. Iloiset Smurffiinat vaan pistivät silmään, missä ikinä liikkuivatkaan. Yritimme toki myös, minkä nyt paitojen ihailulta kerkesimme, hoitaa myös kaikki tavan rutiinihommat.

Kuten vihkoon raapustelun, Meiju näyttää mallia.

Ynnä myöskin suut pidettiin kosteina, nämä hehkeät ~~kolme~~- päälle parikymppiset näyttävät mallia

Eli matka sujui mukavaissa merkeissä, eikä lystinpito ollut vielä oikeasti edes alkanutkaan. Bussin rullailtua satamaan, pääsimme suosikkivaiheeseeni, nimittäin terminaalihengaukseen. Osa (köhköh) kiiti heti anniskelualueen puolelle, osa tyytyi syömään Pilttiä matkatavarakasan pitäessä seuraa. Lopulta ovet aukenivat meille ja juoksimme kieli vyön alla ensimmäisten joukossa laivaan, pidempi risteily siten. Kohtalo oli jekkuillut hyttimme onneksi siten, että matkaa sinne oli aulasta vain yksi henkäys. Henkilökohtainen suosikkiasiani kaikista maailman asioista kun ei ole paniikkiharhailu laivan sokkeloisissa käytävissä päämääränään löytää joko hytti, tai ainakin paperipussi, johon hengittää.

"Mennään eka Tax freehin, niin sit voidaan ryypiskellä samalla kun juodaan", lausui Kaisu K. eräänä vuonna (viimeisen sanan piti kuulemma olla "meikkaillaan", tiedä häntä). Mielestäni tuo on aina pätevä menettelytapa, joten noudatimme sitä tälläkin kertaa. Mukaan tuosta verovapaasta paratiisista tarttui yhtä jos toista, aina viinistä ja likööristä nallekarkkeihin ja kissanleluihin. Sitten vaan ostokset hyttiin ja paanalle!

Konsertteja, esityksiä ja muita aparaatteja tuli kyylättyä useita. En nyt ala leikkimään mitään kriitikkoa ja arvioimaan niitä, jokainen pumppu oli kuitenkin tehnyt töitä shounsa eteen. (no okei, sitä en arvostanut, kun hetkeä ennen laivan saapumista Turun satamaan, hilpeä miesjoukko alkoi hanurinsoiton lisäksi kilkutella lusikalla mukeja ja pöytiä, tuo kilinä porautui darraisen aivolohkon läpi tehden mittaamattomia tuhoja). Hauskanpitoa rajoitti kuitenkin sirkaman verran laivan ylenpalttinen keinunta, joka pakotti allekirjoittaneenkin vuoteeseen jo kahden jälkeen. Jotkut teräsvatsat jaksoivat kuitenkin katsoa viimeisetkin bändit ja jatkaa vielä senkin jälkeen.

Alakuvassa näette kansanmusiikkiyhtye Tsuumi Sound Systemin piiskaamassa ja yleisön huojumassa laivan keinunnan tahtiin, vasemmassa alanurkassa keinuu Anjan kaunismuotoinen kallo.

Oma keikkamme oli "onneks vasta kahdeltatoista", sanoi Suvi, kun ei vielä tiennyt heräävänsä jo aamuviideltä saamatta enää unta ja tietämättä, että niihin aikoihin laivan keinunta oli taas pahimmillaan. Keikan odottelu kapealla bäkkärillä, tuhannen muun tanhujuntin kanssa, huonossa ilmassa ja helevetillisessä kiikunnassa ei ollut niitä mairittelevimpia kokemuksia. Kukaan ei kuitenkaan oksentanut (yhtä miesrukkaa ei nyt lasketa tähän) ja lavalla kaikki huonot olot unohtuivat ja liitelimme lailla joutsenien. Tuo lauseen loppu on kylläkin täyttä palturia minun kohdallani, olin varma, että laattaan piirin keskelle ja sain väännettyä naamalleni keikkahymyn vain tottumuksesta. Mutta kaikki loppui kuitenkin hyvin, saimme vedostamme hyvää palautetta ja pian paattikin ajelehti saariston keskelle, jossa keinunta oli huomattavasti pienempää.

Kaikki hyväkin loppuu aikanaan, jopa tämä ennätyspitkä teksti. Ja Folklandiakin. Paluubussiin kömpi lauma väsyneitä ja pahanhajuisia tanhustereita. Emme kuitenkaan käyttäneet koko aikaa nukkumiseen, ehhei. Myöpä pijimme sellaasen tehokkaan pienoiskehittämiskokouksen, toki aikaa varattiin myös torkkumiselle ja olkapäälle kuolaamiselle. Hyvän puoliunen katkaisivat välillä auton etuosan mikrofoniin lauletut epämääräiset veisunpätkät. MUTTA KYLLÄ KUULKAAS UNI MAISTUIKIN SITTEN OMASSA SÄNGYSSÄ! Kotona keinutti vielä hieman, mutta kämppis oli tyytyväinen tuliaisviiniinsä ja minä siihen, kuinka avuliaasti hän siivosi kissankakat lattialta, joten loppuhyvin kaikki hyvin.

ps. bonuksena vielä muutama kuvallinen osoitus sitkeydestä ja siitä, että jos todella haluaa jotain ja tekee sen eteen töitä, niin kaikki on mahdollista!

Minä mitää mukeja tartte part 1.

Minä mitää mukeja tartte part 2.

Et moi vaan kaikki tytöt ja pojat!

(Suvi)

Hiphei ja hyvää uutta vuotta!

2012-01-12T11:58:00.000+02:00

Treenit alkoi eilen ja meno meinasi olla joululoman jälkeen vähän väsynyttä. Jännitystäkin kyllä oli jo ilmassa, kun tulevana viikonloppuna on taas odotetun Folklandia-risteilyn aika. Se aiheuttaa myös paljon kysymyksiä: "Mitä laitetaan päälle, mitä pakataan mukaan, missä syödään, ehditäänkö saunaan ja uimaan, monelta on keikka, entäs sound check..." ISOn Tanhuujilla on jälleen kerran hyvä edustus laivalla, kun keikalta voi Isottarien lisäksi bongata myös Junnut, Tosi-Isot ja Haipakan. Tsekkaa keikka-ajat risteilyn ohjelmasta ja tule katsomaan!

Folklandian myötä julistettakoon Isottarien 20-vuotisjuhlavuosi alkaneeksi! Ihanaa ja tanhuntäyteistä vuotta kaikille ja hauskaa risteilyä!

-Meiju

ISOT joulujuhla 10.12.

2011-12-18T18:56:00.000+02:00

ISOn Tanhuujien joulujuhla yllätti taas ihanuudellaan tänäkin vuonna. Minusta parasta joulujuhlissa on aina se, että jokainen seuran ryhmä pääsee lavalle näyttämään oppimiaan tansseja! Ja totta kai se, että joulujuhlassa ovat läsnä tanssijoiden innokkaat taustajoukot; perheet, ystävät ja läheiset. Niin pienet kuin isotkin saavat varmasti joulujuhlassa onnistumisen kokemuksia ja intoa kevät puolelle tansseihen.

Itselläni joulujuhla meni taas hyvin pitkälle lavalla olemiseen (tai vaatteitten vaihtamiseen) etenkin ensimmäisellä puoliajalla, mutta onneksi pääsin seuraamaan myös muiden ryhmien tuotoksia. Lapsiryhmien tanssien katsominen lämmitti sydäntä suuresti, etenkin kun lavalla tanssahteli niin paljon lapsia! Mahtavaa, että ISOilla on koko ajan enemmän lapsitanhuujia ja mahtava harrastus siirtyy eteenpäin.

Itselleni parhaiten joulujuhlasta jäi mieleen Mini-Koon ihanat ”Ololonkos teleleillä..”, Muuratsalon hauska tonttutanssi sekä Junnujen upea tanssi kokousmaailmaan liittyen. Ja totta kai Keski-Koko ja Tempoa Tenaviin sakkini olivat hyviä! Oli ihana nähdä, kuinka erilaisiin tanssiteoksiin kansantanssia käyttäen pääseekään.

Meidän Isottarien tantsukin sujui ihan upeasti ja uudet siniset hamoset pyörähteli mageesti <3. Vähän vielä pientä kavennusta ja lankojen leikkuuta hameet kaipaa ennen tammikuun Folklandiaa, siellä pitäisi olla kamppeet jo ihan tiptop kunnossa.

Nyt onkin sitten aika rauhoittua jouluun ja jättää tanhut hetkeksi taakse, keväällä jatketaan ja valmistaudutaan kesän TANSSIPITOIHIN!!

Rauhallista joulua toivotellen
-Ila Iloinen Isotar-

Isottarien upouusi säestysbändi!

2011-12-08T22:46:00.000+02:00

Isottaret ovat saaneet uutuutta loistavan säestysbändin, jonka nimi on Vielä Nimeämätön Isottarien Säestysbändi, eli VNIS. Ei kauhean rimmaava, vai mitä? Jos sinulla on parempia ehdotuksia, niin antaa tulla.

Bändi on reenannut kahden kuukauden ajan itsekseen ja meininki on mieletön. Ensimmäisissä harjotuksissa haparoivat kaksi viulua ja klarinetti, mutta viikkojen kuluessa poppoo paisui kuin pullataikina todelliseksi folkpumpuksi. Seitsenhenkisen kokoonpanon soitinrepertuaariin kuuluu: 4 viulua, saksofoni, kantele, mandoliini, jouhikko, haitari ja klarinetti. Sovituksellisesti vain taivas on rajana!

Isottaret eivät ole vielä tavanneet mainiota bändiään täydessä loistossaan, mutta tilanne korjaantuu ISOn Tanhuujien joulujuhlassa 10.12. Mitä sitten tapahtuu? Menevätkö tanssijoiden jalat ihmetyksestä solmuun? Ruumiillisuuko yleisön tanssijalanvipatus tanhukarkeloiksi bändin soitannan johdosta? Se jää nähtäväksi.

Joulujuhlaa odottaen,
Ulla-viulisti

Kuukauden Isotar: Anja

2011-11-28T12:23:00.002+02:00

Nimi: Anja Saksola

Ikä: 30

Kauanko harrastanut tanhua ja missä: Aloitin tanhuamisen Ylivieskan nuorisoseurassa 8-vuotiaana, elikkä jalalla on pistetty tanhuten 22 vuotta. ISOihin siirryin vuonna 2000, jolloin muutin Jyväskylään.

Mikä on parasta kansantanssissa ja Isottarissa: Parastahan tanhussa on tietysti sosialisointi, (mitä toki pitäisi harjoittaa tanhutuntien ulkopuolella) sekä jonkinlainen kehonhallinta (mitä toki pitäisi harjoittaa myös muualla kuin tanhutunnilla).

Oma roolisi Isottarissa: Jaa-a… olisinko yleisesti se askelten väärinmuistaja pitkillä piuhoilla…

Juhlavuoden vastuualueesi, kerro siitä lisää: Hoitelen keikkajärjestelyjä ja olen virallinen almujen kerääjä

Suhteesi ISOn Tanhuujiin: Olen jäänyt pahasti koukkuun, ja siksi yhdistys on (hyvässä ja pahassa) suuri osa elämääni. Olen toiminut johtokunnassa kymmenen vuotta, viisi vuotta sihteerinä ja viisi vuotta puheenjohtajana. Sen verran upeaksi yhdistykseksi olen ISOT todennut, että molemmat lapset (2 ja 3 v) olen jo harrastuksen pariin kuskannut, jospa vaikka tekisivät äitiä pidemmän supikasuran

Paras keikkamuisto: Lähes ainahan keikat on mukavia hetkiä, mutta ehkä parhaita muistoja löytyy lapsuuden keikoilta, jolloin aina onnistuttiin jollakin tavalla itseämme ja yleisöä huvittamaan myös koreografian ulkopuolisilla kuvioilla. Vahingonilo paras ilo, vaikka itselle nauraisikin :)

Paras treenimuisto: Näin jälkikäteen huvittaa ensimmäiset Isottarien reenit. Olin saanut valmennuksen siihen, että voisi olla hankalaa päästä sisään nuorten naisten sisäänpäin lämpiävään porukkaan… Helpollahan nuo tytöt minut päästivät, sillä taisin jopa todella nauttia noista reeneistä ;)

Huonoin tanhuhetki: Onko sellaisia?

Muu elämä, jos sitä on: ISOjen jälkeen lopun ajan täyttävät lapset sekä tällä hetkellä myös elämänkatsomustiedon opinnot. Yleinen joka paikan säätäminen lienee myös yksi paheistani.

Lempiruoka ja -juoma: Tähän on aina yhtä vaikea vastata… mannapuuro ja mansikkahillo kuuluu suosikkeihini. Juomista doctor pepper on siksi parasta, että sallin itselleni sen juomisen vain erityistapauksissa.

Mikä aika nyt on? NYT ON OMPELUSTEN AIKA!

2011-11-22T21:59:00.000+02:00

Sunnuntaiaamuna krapula ja vapina... Noeikai, paitsi vain niillä, jotka olivat edellisenä iltana viulistimme syntymäpäiväkutsuilla ja eksyivät sieltä baariloihin ja jaksoivat sheikata pebaa aamuun saakka. Itse liukastelin pyörälläni kahden tunnin yöunien jälkeen pirteänä ja raikkaana, kirpsakassa pakkasessa Lutakkoon, jossa pari innokkainta ompelijatarta olikin jo valmiina, sakset tanassa kohti kangasta ja nuppineulat turvamääräysten mukaisesti suussa.

Meiju thinkkailee ankarasti ja huomaamatta ei jää myöskään Ilan luonnollinen kaavanpiirtoasento

Äkkäsimme, että kaavasta saa myös hassunhauskan Ku Klux Klan -henkisen hatun

Hamekankaamme oli yllättävän jämäkkää, siitä kyllä kelpaa askarrella puolikellot, jotka tulevat pyörähtelemään lavalla kuin... kuin... kuin, no, puolikellot. Pienten matemaattisten laskutoimitusten jälkeen aloimme piirrellä kaavoja ja uskaliaimmat siirtyivät pian kankaanleikkuupuuhiin.

Saksikäsi-Saara

Samaan aikaan, kun muut ahersivat sinisten tulevien hameidensa parissa, meixi alkoi, hyvin opastettuna askarrella itselleen ensimmäistä ikiomaa feresiä. Eikä mitä tahansa rytkyä, vaan hienonhienoa diskoferreä, johon sain jopa haluamani värisen essukankaan, mikä onnenmyyrä olenkaan! Ystäväni ratkoja oli turvallisesti vieressäni, kun aloin pilata kaunista kukkaiskangasta ompelukoneella, mutta surrur vain ja pääsin kaikkien rakastamaan takaosan laskosryppyjuttujen ähertämiseen (huomaa oikeat ompelutermini).

Jo edellisenä iltana baarissa tiedettiin, että tulen tarvitsemaan hommassa ONNEA

Tanhuuja pöydällä, feat. Tosi-Isot

Iloinen Batman liihottelloo ympäri salia saatuaan feresistään valmiiksi ehkä sadannesosan

Loppuun pakollinen piilomainostuskuva

Muokkasin itse bai tö vei. Huomaako sen?

(Suvi)

Nyhjää tyhjästä ja kuvia arkistoista

2011-11-08T18:38:00.000+02:00

Lupauduin piristämään blogiamme jollain hassunhauskalla pläjäyksellä, asiaahan minulla ei tokikaan juuri ole, mutta se ei ole ennenkään ollut este.
Viikonloppu meni meillä kaikilla ahkerasti tanhutessa ja olo oli varsinkin sunnuntaina sen mukainen. Opettajattaremme käsitys hauskuudesta on nimittäin jo ala-asteelta tuttu, mukava kidutusmuoto, nimeltään kottikärrykävely. Tai en kyllä muista, oliko se jo silloin lapsosena minulle hirvityksen kauhistus, mutta silloin tuon peräosaston paino oli ehkä kymmenesosa nykyisestä, lauantaireeneissä kun ähkin jonkun onnettoman parikseni joutuneen kanssa, yrittäen surkastuneilla käsilläni pitää kohti maata haluavaa takamustani ilmassa. Todennäköisesti tällä, sekä säälittävän lyhyiksi jääneillä venyttelyillä on osuutta siihen, etten meinannut seuraavana aamuna päästä sängystä ylös.

Eilen meikämanne ja Ilakarhunen kuluttivat sievoisen aikamällin kaupungilla etsien sopivaa juhlavuosiasustetta ryhmällemme. Ja kaikki tuo kiertely ja kaartelu vain siksi, että voisimme heti sen kierroksen jälkeen löytää paikasta, joka painaa tekstiileihimme jonkun messevän iskulauseen, juuri oikeanlaisia kolttuja (äidinkielenopiskelijat voivat sulkea silmänsä näiltä lausehirviöiltä). Kunhan pääsemme yksimielisyyteen (ainahan me), niin ai et ku myö näytämmä makkeilta, kannattaa olla jo vaikka Folklandialla silmä kovana, jotain tyylikkään yhdenmukaisesti pukeutuneita hempukoita heiluupi siell...

Koska tässä kirjoituksessa ei ollut päätä, eikä sen paremmin häntääkään, laitan lopuksi muutaman ei-mihinkään liittyvän kuvasen, olkaatten hyvätten:

Koukkuja Sottiisitorilla 2010

Isottaret elementissään; terveellistä festariruokaa (ja tissei)

Ihanatytöt Kihauksessa, lääh ja puuh kun oli kuuma

Joku vähemmän ihana mummo Kaustisella, hyr ja trr kun oli kylmä ja polviakin kolotti

Katjat taivuttelee Kaustisen yössä

Tää rakkautta on

(Suvi)

Kuukauden Isotar: Ila

2011-11-03T22:41:00.001+02:00

Nimi: Ila Kontio

Ikä: 24

Kauanko harrastanut tanhua ja missä: Tanhua on tullut harrastettua 9-vuotiaasta asti, eli onko tämä jo kuudestoista vuosi? Vau :). Aloitin ihanan tanhun Oulaisissa Soihtulan Nuorisoseurassa ja tanssasin Virvatulissa. Tänne Jyväskylään opiskelemaan tullessa (2008) eka tehtäväni oli: ”hanki tanhuryhmä”. Ämmissä aloitin täällä ja siirryin sitten Isottariin ryhmien yhdistyessä.

Mikä on parasta kansantanssissa ja Isottarissa: Piirit; tanhupiirit ja sosiaaliset piirit. Ihan sama missä tanssii, sieltä löytyy ystävät ja tanhuperhe.

Oma roolisi Isottarissa: Minulla on yksi pätkän rooli :D. Pätkiksiä meillä on onneksi muitakin kuin minä (Pätkis= reilusti alle 160 cm).

Juhlavuoden vastuualueesi, kerro siitä lisää: Vaatevastaava. Yritän pitää selvillä mitä kenelläkin on ja mitä tarvitaan ja missä rytkyissä voidaan keikata. Ja koko ajan tehdään jotain uutta!

Suhteesi ISOn Tanhuujiin: ”Uusi tuttavuus”, mutta silti olen hienosti upottanut itseni ISOihin. Johtokunta, Isottaret ja kolmen ryhmän ohjaus seurassa on ihan kiva saavutus minusta ottaen huomioon, että ISOissa olen ollut kohta 4 vuotta.

Paras keikkamuisto: Näitä on monta! Mutta kyllä jotenkin luokitteluiden keikat on jääneet mieleen. Se into ja kauhia pelko verhoissa just ennen lavalle menoa, jes :)!

Paras treenimuisto: Ne kaikki treenit kun tajuaa oppineensa jotain, joka ei edellisellä kerralla luonnistunut ollenkaan. Näitä treenejä on mulla kyllä vähän väliä, en koskaan osaa aluksi nimittäin mitään :D!

Huonoin tanhuhetki: Viime folkkis, hambo lauantai-aamuna ei ole hyvä juttu ;). Ja sitten Oulaisissa yksi esitys: olin Oulussa ostoksilla (100 km Oulaisiin) kun soitettiin, ”missä olet?! Keikka alkaa 15 minuutin päästä!” Ainut kerta kun olen unohtanut mennä keikalle! :D

Muu elämä, jos sitä on: Juuri elokuussa aloitin lastentarhanopettajan työt, joten muutakin elämää on! Sitten ois vielä hieman maisteriopinnot kesken ja kovasti kaikkea kivaa ois kiva opiskella sitten joskus työn ohessa. Muuten löhöän kotona kainalossa tai matkustelen pohjanmaalle perheen luo. Myös ystävien luo on kiva matkustaa silloin kun jopa sattuu olemaan vapaa viikonloppu. :)

Lempiruoka ja -juoma: Lempiruokani taitaa olla sellainen katkarapupata, jota syön todella harvoin kylläkin. On liikaa ruokaa maailmassa kun ei osaa päättää ihan parasta! Lempijuoma on paljon helpompi sanoa: Coca-cola. Ja normi colaa, ei mitään light-versioita minulle kiitos.

Maniaa tanssien 29.9.-2.10

2011-10-21T17:51:00.000+03:00

Niin vierähti (vai menikö se puolijuoksua) ties monesko Tanssimania. Asiaa tuntemattomille kerrottakoon että tämä Tampereella joka toinen syksy järjestettävä tapahtuma on yksi kansantanssin alan suurimmista Suomessa ja keskittyy uuteen kansantanssiin. Lisätietoa Pispalan Sottiisin sivuilta. Tällä kertaa oltiin muutamien tanssisiskojen ja yhden biologisen kanssa turisteina liikenteessä, ei siis omaa keikkaa. Välillä on kivaa keskittyä kunnolla muiden esitysten seuraamiseen vaikka yleenstä omakin tanssijalka vipattaa viimeistään loppuillasta.

Koreografiakilpailu tarjoili yleisölle jälleen hienoja ja erityylisiä esityksiä joista itseäni koskettivat juurikin voittoisa Anna Ojan teos ja kolmanneksi sijoittunut Leila Ritatörmän ja työryhmän kilpailuehdotus. Kotikaupunkiamme edustivat upeasti toiseksi tulleet Paula Kettu ja Katariina Hiukka. Katalla kyseessä oli (vähintäänkin) kolmas sijoittuminen kisassa! Kaksi voittoa ovat tulleet Isottarien myötävaikutuksella vuosina ehkä 2001 ja 2009.

Tykkäsin myös kansantanssiteatteri Rimpparemmin Saharasta joka esitettiin omana konserttinaan Hällässä. Ari Nummisen koreografiaa ei selvästikään rasittanut identiteetin määrittely ”miten paljon esityksessä voi olla ei-kansantanssia jos sitä kutsutaan kansantanssiksi” ja hyvä niin.

Tanhutaisto sen sijaan oli vähän tylsä verrattuna aikaisempaan. Liikaa oheissälää ja juontajien jaarittelua, liian vähän itse tanssia. Tai sitten viime kerralla oltiin niin fiiliksissä omasta osallistumisesta ettei huomattu yleisön nuokkumista. Nyt kyseessä oli tynkäversio jossa voittaja ratkaistiin kolmesta ryhmästä heti samantien yhden tanssin perusteella. No ihan hyvin Hannat ja Heikit silti voittonsa veti.

Sitten pieni loppuvuodatus. Mitä on noin niinkuin valtakunnan tasolla se ihana yhteisöllisyys josta olemme ylpeitä? Itse tykkään ihan kauheasti jamitella vapaasti ja unelmailtani sisältäisikin jamittelua eri ihmisten kanssa vuorotellen ja sekaisin ja välillä kaikki yhdessä tanssien, taitotasoltaan ja parien koostumukselta vaihtelevassa massassa. Välillä perinteisesti sekaparin naisena (vapaan viennin seuraaminen on mahtavaa), välillä kumppaniani pyörittäen ja useimmiten "kontakti-improtyylillä", toinen toisiltaan impulsseja ja vihjeitä poimien ja niitä antaen ja yhteisen tekemisen kasvattamisen mihin tahansa sfääreihin...Niin sitten kun niin usein totean että valtakuntamme suurimman kattojärjestön tapahtumissa lattialla pyörii muutama hassu pari, ihmiset tanssii vaan ennestään tuttujen kanssa ja suurin osa ei tanssi ollenkaan, niin mietin että asialle pitäis tehdä jotain.

Hyvä lukija, kommentoi kirjoitusta! Olitko Tanssimaniassa? Voittiko paras korekilpailun? Pitäisikö tanhutapahtumissa olla parempia yhteisjameja? Miksi sinä luet Isottarien blogia?

(Katja H.)

Kuukauden Isotar: Meiju

2011-10-12T12:13:00.003+03:00

Nimi: Meiju-Maria ”Paituli” Urpelainen

Ikä: 28

Kauanko harrastanut tanhua ja missä: 20. tanhuvuosi menossa. Ekan vuoden tanhusin Jyskän koulun iltapäiväkerhossa ja sieltä siirryin ISOn Tanhuujiin eli melkein alkuperäinen Isotar :)

Mikä on parasta kansantanssissa ja Isottarissa: Parasta tanhussa on se, että tanhu on parasta! Isottarissa parasta on rakkaat ja superhauskat ystävät, hulvattomat treenit ja illanvietot ja tietysti keikat

Oma roolisi Isottarissa: Katan sanoin ”saksalainen kone”, tanhu kuin tanhu lähtee suoraan selkärangasta kunhan vain saa musan päälle. Virallisesti toimin ryhmän yhteyshenkilönä.

Juhlavuoden vastuualueesi, kerro siitä lisää: Jonkinmoinen pääsäätäjä, yritän pitää kaikki langat käsissä yhdeksän muunkin naisen säätäessä. Olen myös ”vihkovastaava” ja lisäksi lupautunut muistelemaan vanhoja legendaarisia tanhuja, joita herätellään henkiin tulevan juhlavuoden kunniaksi.

Suhteesi ISOn Tanhuujiin: Koko yhdistyksessäkin olen aktiivisesti säätämässä, tällä hetkellä johtokunnassa sihteerin roolissa. Olen ollut ISOissa 19 vuotta ja johtokunnassa 7 vuotta. Elämä olisi tylsää ilman ISOn Tanhuujia :)

Paras keikkamuisto: Vaikea valita, mutta ehkäpä Folkkiskeikat, niillä riittää aina menoa ja meininkiä. Ja Koukkuja on mukava keikata missä vaan :)

Paras treenimuisto: Viime vuoden Tanhutaiston treenit on hyvin mielessä kiitos Jussin videon: http://www.youtube.com/watch?v=SAX1EWdu5tQ

Huonoin tanhuhetki: Varmaan joku kerta kun en ole päässyt treeneihin tai keikalle, onneksi sitä ei tapahdu usein :)

Muu elämä, jos sitä on: Sitäkin on, vaikka Isottaret ja ISOn Tanhuujat aika suuri osa onkin. Jäljelle jäävään elämään kuuluu mm. lacrosse, flamenco, lenkkeily, ulkoilu pönökoiran kanssa, opiskelu, parisuhde ja kaikenmoinen muu säätäminen :)

Lempiruoka ja -juoma: Kaikkiruokainen, mutta lempparia on maailman paras kanakastike (toi on ihan oikeesti sen ruuan nimi) ja lempijuoma on maito

Soitatko tai laulatko?

2011-10-12T12:11:00.000+03:00

Kiinnostaako kansanmusiikki?
Pidätkö yhdessä tekemisestä?

Kansantanssiryhmä Isottaret etsii innostuneita soittajia, jotka ovat halukkaita tekemään yhteistyötä 20–30-vuotiaiden tanssijoiden kanssa.

Tule kuuntelemaan, katselemaan ja ottamaan selvää kohtaavatko kiinnostuksemme !

Tervetuloa ISOn Tanhuujien tiloihin Lutakon näyttämölle keskiviikkona 12.10.2011 klo 18 alkaen (Messukatu 3, käynti sisäpihan puolelta)

Luvassa rentoa jutustelua ja pientä naposteltavaa.

Jos kiinnostuit, muttet pääse paikalle, ota yhteyttä!

Budjetin teko ei paljon naurata

2011-10-08T18:44:00.000+03:00

Isottaret taitaa kokoustamisen jalon taidon. Aiheena tänään olivat mm. juhlavuoden budjetti, paidat, oheistuotteet, bändinkokoamisilta, vaatteet (mitä on keneltä puutuu mistä saadaan), apurahat jne jne jne. Pähkäiltävää riittää, mutta onneksi olemme ajoissa liikenteessä (kuuluisat viimeiset sanat) ja osaamme olla ajoittain myös tehokkaita. Ehdimme nippanappa pistäytymään saunassa ennen Wirtasen Tonia (rokettiroll-orkesteri Apulanta keikkaa illalla Lutakossa) ja siirryimme jatkamaan palaveriamme. Keskustelu on tässä ympärilläni pysynyt melkein täydellisesti raiteillaan, olemmehan aina asiallisia ja vakavahenkisiä naisihmisiä (Meiju laittoi juuri UUDET tanhulenkkarinsa tissiensä jatkoksi).

Innostunutta kokousväkeä pukuhuoneessa

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini, täällä Suvi, Lutakon Näyttämön pukuhuone.

Syksyn viikonlopputreenit korkattu

2011-10-08T18:37:00.000+03:00

Aamu alkoi allekirjoittaneen osalta pikkupikkupaniikilla, kun kymmenen minuuttia ennen treenien alkua pukuhuoneesta ei kuulunut tavallisesti kaikuvaa epämääräistä älämölöä ja tanhuintoista väkeä ei näy mailla halmeilla. Mielessäni oli vielä tuoreena vuosia sitten tapahtunut onnettomuus, kun syöksyin tanssisaliin vääränä päivänä kesken miesten painivuoron, olin tullut harjoituksiin vaatimattomasti kuukautta liian aikaisin. Mutta onnekseni väki alkoi pian lisääntyä ja pian olimme jo iloisesti salissa lämppäämässä.

Tunnit sujuivat mm. pirteän polkan, erikoisten ääntelyharjoitusten pohjalta tehtyjen upeiden performanssien ja polkuläpsyttelyjen pyörteissä, lisäksi hioimme uutta hienoista hienointa juomalauluvalssiamme ja pohdimme naiseuteen liittyviä asioita mutustellen samalla eväitämme.

Lundgrenskasta ja Lindgrenistä siirryimme riitele- siis keskustelemaan hamekankaista, ("itsepähän te niitä käytätte" sanoi Paula-ope), valinta syntyi ja pikemmin kuin arvaammekaan, heilumme jo uutuuttaan kiiltävät polyesterihameet tahdissa hulmuten. Skippaan tässä nyt kätevästi sen tuskallisen tekoprosessin, mutta Marttakerhomme sisältä löytyvät pätevät ompelijattaret osaavat ohjata tumpeloimmankin amatöörin hurauttamaan itselleen kauniin, ja käyttökelpoisen hamosen.

(Suvi)

Juhlavuoden valmistelut ovat alkaneet

2011-10-07T12:05:00.002+03:00

Isottarien juhlavuoden valmistelut on vihdoin polkaistu käyntiin. Olimmekin oikein reippaita ja pidimme yhden viikonlopun aikana kaksi lähes neljän tunnin palaveria! Aloitettiin suunnittelut jakamalla vastuutehtävät kaikille tasapuolisesti ja saatiinkin luotua sellaiset tehotiimit, että juhlavuodesta ei voi tulla mitään muuta kuin valloittavan ihana ja hauska sekä meille että muille! Isottaria tullaankin näkemään paljon tapahtumissa ja keikoilla ensi vuoden aikana. Juhlavuosi alkaa Folklandia-risteilyllä ja jatkuu Jyväskylässä yhdistyksen omien tapahtumien ja Yläkaupungin yön merkeissä. Kesällä osallistutaan Tanssipitoihin Tampereella ja juhlavuosi huipentuu syksyllä 2012 meidän omaan huikeaan juhlakonserttiin! Tulevan vuoden aikana blogiin päivitellään kuulumisia niin treenien, keikkojen kuin juhlavuoden suunnittelunkin osalta sekä esitellään kaikki Isottaret! Seuraa blogia, niin pysyt ajan tasalla meidän touhuista. Ihanaa ja tanhuntäyteistä syksyä kaikille!

(Meiju)

Moi, me ollaan Isottaret!

2011-10-05T23:40:00.003+03:00

Meillä on kohta 20 vuotta yhteistä taivalta takana ja sen kunniaksi me päätettiin perustaa blogi!

Me tykätään kansantanssista ja ollaankin ns. *tanhuryhmä*. Me tanssitaan näyttämölle tehtyjä koreografioita joissa on käytetty perinteisen suomalaisen tanssin aineksia. Välillä vähän muitakin:) Kiitos muuten maan mainiolle opettajallemme ja koreografillemme Paulalle sekä muille matkan varrella vaikuttaneille.

Me ollaan aktiivisia tanhuajia! Meidät voit seuraavan vuoden aikana bongata ainakin Folklandia-risteilyllä, Jyväskylässä Yläkaupungin yössä, Tampereella Tanssipidoissa, ISOn Tanhuujien joulu- ja kevätjuhlissa sekä tietysti juhlavuoden huipentuessa omassa konsertissa syksyllä 2012. Jamitkin saatetaan oikein innostuessamme järjestää tanssisalillamme Lutakossa. Seuraa blogia, niin pysyt mukana menossa!

Entisaikaan ihmiset kokoontuivat pitämään hauskaa tanssien. Meillä tuo yhteinen hauskanpito yhdistyy siihen että muillakin on mahdollisuus nauttia meidän hauskanpidosta! (No osataan me välillä olla myös vakavia). Halusit sitten harrasta ja harmoonista hamboa tai räväkkää poljentoa ja polkkaa juhliisi tai suurempaan tilaisuuteen tilaa meidät paikalle!

Yhteyshenkilö:
Meiju-Maria Urpelainen, meiju-maria.urpelainen(at)jyu.fi

(Meiju & Katja H)