Mikä aika nyt on? NYT ON OMPELUSTEN AIKA!

Sunnuntaiaamuna krapula ja vapina... Noeikai, paitsi vain niillä, jotka olivat edellisenä iltana viulistimme syntymäpäiväkutsuilla ja eksyivät sieltä baariloihin ja jaksoivat sheikata pebaa aamuun saakka. Itse liukastelin pyörälläni kahden tunnin yöunien jälkeen pirteänä ja raikkaana, kirpsakassa pakkasessa Lutakkoon, jossa pari innokkainta ompelijatarta olikin jo valmiina, sakset tanassa kohti kangasta ja nuppineulat turvamääräysten mukaisesti suussa.

Meiju thinkkailee ankarasti ja huomaamatta ei jää myöskään Ilan luonnollinen kaavanpiirtoasento

Äkkäsimme, että kaavasta saa myös hassunhauskan Ku Klux Klan -henkisen hatun

Hamekankaamme oli yllättävän jämäkkää, siitä kyllä kelpaa askarrella puolikellot, jotka tulevat pyörähtelemään lavalla kuin... kuin... kuin, no, puolikellot. Pienten matemaattisten laskutoimitusten jälkeen aloimme piirrellä kaavoja ja uskaliaimmat siirtyivät pian kankaanleikkuupuuhiin.

Saksikäsi-Saara

Samaan aikaan, kun muut ahersivat sinisten tulevien hameidensa parissa, meixi alkoi, hyvin opastettuna askarrella itselleen ensimmäistä ikiomaa feresiä. Eikä mitä tahansa rytkyä, vaan hienonhienoa diskoferreä, johon sain jopa haluamani värisen essukankaan, mikä onnenmyyrä olenkaan! Ystäväni ratkoja oli turvallisesti vieressäni, kun aloin pilata kaunista kukkaiskangasta ompelukoneella, mutta surrur vain ja pääsin kaikkien rakastamaan takaosan laskosryppyjuttujen ähertämiseen (huomaa oikeat ompelutermini).

Jo edellisenä iltana baarissa tiedettiin, että tulen tarvitsemaan hommassa ONNEA

Tanhuuja pöydällä, feat. Tosi-Isot

Iloinen Batman liihottelloo ympäri salia saatuaan feresistään valmiiksi ehkä sadannesosan

Loppuun pakollinen piilomainostuskuva

Muokkasin itse bai tö vei. Huomaako sen?

(Suvi)

Nyhjää tyhjästä ja kuvia arkistoista

Lupauduin piristämään blogiamme jollain hassunhauskalla pläjäyksellä, asiaahan minulla ei tokikaan juuri ole, mutta se ei ole ennenkään ollut este.
    Viikonloppu meni meillä kaikilla ahkerasti tanhutessa ja olo oli varsinkin sunnuntaina sen mukainen. Opettajattaremme käsitys hauskuudesta on nimittäin jo ala-asteelta tuttu, mukava kidutusmuoto, nimeltään kottikärrykävely. Tai en kyllä muista, oliko se jo silloin lapsosena minulle hirvityksen kauhistus, mutta silloin tuon peräosaston paino oli ehkä kymmenesosa nykyisestä, lauantaireeneissä kun ähkin jonkun onnettoman parikseni joutuneen kanssa, yrittäen surkastuneilla käsilläni pitää kohti maata haluavaa takamustani ilmassa. Todennäköisesti tällä, sekä säälittävän lyhyiksi jääneillä venyttelyillä on osuutta siihen, etten meinannut seuraavana aamuna päästä sängystä ylös.

Eilen meikämanne ja Ilakarhunen kuluttivat sievoisen aikamällin kaupungilla etsien sopivaa juhlavuosiasustetta ryhmällemme. Ja kaikki tuo kiertely ja kaartelu vain siksi, että voisimme heti sen kierroksen jälkeen löytää paikasta, joka painaa tekstiileihimme jonkun messevän iskulauseen, juuri oikeanlaisia kolttuja (äidinkielenopiskelijat voivat sulkea silmänsä näiltä lausehirviöiltä). Kunhan pääsemme yksimielisyyteen (ainahan me), niin ai et ku myö näytämmä makkeilta, kannattaa olla jo vaikka Folklandialla silmä kovana, jotain tyylikkään yhdenmukaisesti pukeutuneita hempukoita heiluupi siell...

Koska tässä kirjoituksessa ei ollut päätä, eikä sen paremmin häntääkään, laitan lopuksi muutaman ei-mihinkään liittyvän kuvasen, olkaatten hyvätten:

Koukkuja Sottiisitorilla 2010

Isottaret elementissään; terveellistä festariruokaa (ja tissei)

Ihanatytöt Kihauksessa, lääh ja puuh kun oli kuuma

Joku vähemmän ihana mummo Kaustisella, hyr ja trr kun oli kylmä ja polviakin kolotti

Katjat taivuttelee Kaustisen yössä

Tää rakkautta on

(Suvi)