Reenail, ynnä istuil

Hiihtolo-ma on / kiva kun on mukavaa, lauloi Alatalon Mikko muinoin. Tottahan tuo nerokas lyriikanpätkä on, vaikka meillä kypsemmillä, työelämässä jo olevilla Isottarilla ei ole lomaa tällä viikolla muusta kuin tanhusta. Ja kappas, mitenkäs päästiinkin hra Alatalosta näppärästi pienen siltasen kautta kansantanhuihin. Mepäs korkkasimme hiihtolomaviikon nimittäin reenailemalla tunnin jos toisenkin ja sen jälkeen istuimme vapaamuotoisesti iltaa yhdes koos. Onnistuimme jopa puhumaan asiaa hetkisen verran, juhlavuosi puhuttaa ja sitä palaveerasimme taas pienen tauon jälkeen. Mutta ensimmäiset asiat ensiksi, lauloi Jukkapoik- äsh, meen asiaan n-y-t.

Lutakossa harjoituksissa olimme paikalla ihastuttavan lähes täydellisen täysilukuisina. Alkulämppien ja pienen lattiantamppauksen (polkujen toisinsanoen, terkkuja vaan alakertaan rokkipändeille) siirryimme jyystämään valmiiksi ihastuttavan uuden polokkamme. Paula on taas laittanut parastaan ja muovaillut meille sievän tappotanhun (ehe, mut oikeesti tän rapakuntoilijan ei tarvii vetää se kuin kerran läpi, niin jo syke huutaa halleluujaa, rantakuntoon 2377), jonka saimme kursittua kasaan tuon hedelmällisen päivän aikana. Ehkäpä tuo tanhu vaatii vielä hieman viilausta, en kyl oo ihan satavarma, mutta hyvä siitä on tuleva, siitä olen tuhatvarma.

Reenien jälkeen siirryimme paikkaan, joka oli toimiva illanistujaispaikkanamme. Siellä oli sauna ja tilaa syödä ja juoda ja mitä vielä. Säestysorkesterimme Kaira liittyi mukaamme ja loppuilta sujuikin sitten hulvattomasti pälättäessä asiaa ja erityisesti sitä asian vierustaa. Saimme aika hyvin kursittua kokoon juhlakonsertin runkoa, katsottua Putouksen finaalia (hyvä Leena!) ja vieläpä pitkän päivän päätteeksi osa meistä kampasi naamansa ja huiskautti fledan edustuskuntoon ja läksi keskustaan humputtelemaan. Jyväskylän yöelämä vapisi liitoksistaan, kun rynnimme paikalle ja menimme sheikkaan pebaa tanssiareenalle. Hauskaa oli, vaikka meikäläinen läks kotiinsa jo vähän ennen kolmea. Mutta lysti kesti koko sen ajan, huomenna uusiks?

Lopuksi muutama kuvanen lähinnä illanistujaistilanteesta:

Reippain mielin kohti uusia seikkailuja

Exxoottista sapuskaa syövät hyö

*heiluttel*

Saara johtaa joukon asialinjalle

Kuin sardiinit purkissaan

Moderni versio vanhasta nakkitehdas-harjoitteesta

Operaatio Hiukset kuntoon

Ja meillä kaikilla oli nääääääääin mukavaa

Eipä kai enempää tällä(kään) kertaa.

- Suvi

Seuran tietoisku

Jälleen uusi vuosi yhdistyksen täyttämässä elämässä on pyörähtänyt käyntiin. Viime vuosi oli 10. johtokuntavuosi ja olin ajatellut nyt jättäytyä hetkeksi sivuun, mutta mitenkäs kävikään... Eilen kokoonnuimme uuden johtokunnan kanssa ja mukana oli myös Kauko-Pekka kansalaisfoorumin riveistä. On mielenkiintoista, kuinka ihanat aktiivimme jaksavat innostua toiminnasta vuosi vuodelta, vaikkei tämä vapaaehtoistyön pakertaminen aina ihan ruusuilla tanssimista ole. Porukka oli täynnä kehitysideoita ja uutta uskoa tulevaan ja eihän siinä voi puheenjohtajakaan muuta kuin tuntea suurta iloa siitä, miten upeata toimintaa ollaan tekemässä.

ISOn Tanhuujat viettää 50-vuotisjuhliaan ensi vuonna eli 2013. Yhdistyksellä on siis takanaan pitkä, toiminnan täyteinen historia, johon on mahtunut monenlaisia vaiheita ilosta suruun ja menestyksestä hiljaisempiin suvantokausiin. Viimeiset kymmenen vuotta olemme keskittyneet erityisesti kaikenikäisten harrastajien palvelemiseen ja olemme onnistuneet siinä aika hyvin. Yhdistyksessä on tällä hetkellä n. 150 aktiivista jäsentä, kuusi ohjaajaa ja harrastusryhmiä yhteensä 13 -vauvasta vaariin. Viime vuosien aikana olemme käynnistäneet kaksi Tempoa Tenaviin -muskariryhmää ja syksyllä käynnistyi myös FolkJam -ryhmä.

ISOn Tanhuujat on mielestäni yhteisöllinen, innostava ja rento nuorisoseura, jossa jokaiselle löytyy tekemistä omien taitojen ja kiinnostusten mukaan. Ainahan toki olisi kehitettävää, mutta näinhän se pitää ollakin, koska se pitää pyörät pyörimässä. Eli innolla kohti tulevia haasteita: ensin hoidamme alta Isottarien juhlavuoden, mistä voikin sujuvasti sukeltaa seuran 50-vuotisjuhlahumuun :)

-Anja