Ken vanhoja muistaa, se parhaiten nauraa

Eilen oltiin Kaisan luona. Idyllinen Kypärämäen omakotitaloalue siivitti aurinkoisella terassillaan meidät kuvien katseluun ja historiikin suunnitteluun.

Rentouttava pääte tehokkaille treeneille (joissa muuten uusi mahottoman herkkä ja kaunis itketysmenuetti juuri valmistui). Saunaa, puutarhaa, ruokaa, herkkuja, rentoa hengailua. Onnelliseksi tekee se ihmisen, Isottaren varsinkin. Eikä seurakaan tosiaan pöllömpää ollut :)


Vanhoja reissuvihkoja lukiessa voimme yhdessä todeta, että juuri mikään ei ole vuosien varrella muuttunut:

• Isottarien kanssa reissuaminen ja kaikki muukin touhuaminen on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin armotonta säätämistä
• ruoka on aina päällimmäisenä mielessä (ensimmäisestä vihkosta vuodelta 1995 löytyy jo paljon puhetta ruoasta)
• jutuissa ei aina välttämättä ole päätä eikä liiemmin häntääkään...

Valokuvia katsellessa puolestaan on todettava, että kyllä jotkin asiat ovat ehkä kuitenkin muuttuneet, mutta siitä ei liene tarvetta avautua nyt enempää.



Muutama tunnelmakuva teille eilisestä:

Hillittömän hauskaa helluntaita!
-Lamski-

20-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa

Viimeisimmän suunnittelupalaverin antia ja avautumisia

Kevät on ollut kiireinen tanhutessa ja kaikkia muuta mahdollista touhutessa ja juhlakonsertin valmistelu on ollut hetken jäissä. Kevään kuluessa on yhdellä jos toisellakin Isottarella esiintynyt jonkinasteista motivaation puutetta eli tanhuangstia, kuten me sitä kutsutaan. Tarkoittaa siis sitä, että joko treenit, keikat, ryhmä tai muu tanhuun liittyvä ei nappaa. Otettiin muutama viikko sitten härkää sarvista kiinni ja pidettiin paineidenpurku- ja ryhmähengen kohotuspalaveri. Anja oli hienosti valmistellut agendan ja illan aikana avauduttiin kaikki vuorollaan siitä mikä motivoi, mikä riepoo ja mitä odotetaan juhlakonsertilta. Pieni tunteiden purkaminen taisi tehdä hyvää, saatiin nimittäin todella hyviä keskusteluja aikaiseksi, mietittiin uusia toimintatapoja ryhmän sisällä (eli että ollaan hiljaa kun Paula opettaa eikä puhuta Paulan tai muiden ryhmäläisten päälle), kuunneltiin toisiamme ja opittiin paljon toisistamme. Edellä mainittujen lisäksi otettiin myös juhlakonsertin suunnittelussa iso askel eteenpäin – tai harkitusti taaksepäin, kun lopputulos oli, että karsittiin ohjelmasta joitain alkuhuumassa tehtyjä harhavalintoja. Konsertin runko alkaa siis olla nyt valmis, seuraavaksi alkaa käytännön toimet, joista ensimmäisenä ahkera vanhempien koreografioiden treenaus. Ja vaikka keikkojakin kesällä on, niin pieni kesäloma kyllä pidetään jossain välissä tanhuangstin välttämiseksi.

Näitä kuulumisia raportoi Meimei