Konserttimuisteloita

Joulu tuli ja meni. Juhlavuosi lähenee siis loppuaan... Oikeastaan se kyllä päättyi jo juhlakonserttiin ja synttäribileisiin 27.10.2012. Siitä alkoi Isottarien treeni- ja keikkatauko sekä näemmä myös blogin hiljaiselo. Kaikki ne päättykööt nyt! :)

Lienee kuitenkin paikallaan palata vähän muistelemaan tämän vuoden tärkeintä tapahtumaa: meidän 20-vuotissynttärijuhlia! Rankka päivähän se oli, kun suunnattiin Ilokiveen jo aamuyhdeksältä ja viimeiset poistuivat paikalta noin kahden kieppeillä aamuyöllä. Antaumuksella ja ajan kanssa juhlittiin siis! :)

Isottarien & Kairan yhteispose. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Varsin komiaksi oli musta laatikko toimestamme koristeltu: hirmuisesti valkoisia ja turkooseja ilmapalloja, lukuisia nostalgisia ryhmäkuvia parin kymmenen vuoden ajalta, julisteita, kynttilöitä, karamelleja (nekin teemaväreissä tietenkin)... 

Kuvittelisi sisääntulijan päässeen het kättelyssä mukaan juhlatunnelmaan. (Pakkohan sitä on kissan omaa häntäänsä vähän nostaa :D)

Aikaa oli varattu muka yllin kyllin harjoituksiin ja sound checkeihin, järjestelyihin ja valmisteluihin, meikkailuun ja letitykseen... Silti kello löi yllättävänkin pian puoli kolme ja ensimmäisen konsertin yleisö päästettiin sisään. Kahvikonsertti pyörähti käyntiin klo 15.00. Alkuun meinasi vähän jännittää, mutta sitä ei kuulemma huomanneet kuin muutama vanha Isotar ja tosifani katsomossa.

Letitystä ja läpimenoon valmistautumista.

Koska ruoka on lähellä Isottarien sydämiä, on syytä mainita siitäkin jotain. Ei juhlapäivänä nimittäin nälissään tarvinnut olla: Vieraille oli väliajoilla tarjolla kasvispiirakkaa ja porkkanakakkua, nam! Niitä riitti onneksi myös iltapalaksi karonkkaan. Konserttien välissä Isottaret itse nauttivat mm. kasvispihvejä ja kermaperunoita, nam! Ilokivelle & Maailmanlopun ravintolalle kuuluu suuret kiitokset niin juomatarjoiluista kuin tilasta ja tekniikastakin. Kiitokset kuuluvat myös muille Isottarien yhteistyökumppaneille!

Odottelua bäkkärillä.

Pitkään ei siestaa ehditty viettää. Toinen, se K-18-konsertti täräytettiin alulle klo 19.00. Nyt oli jo tanssijoillakin aavistuksen vapautuneempi olo, kun ensimmäinen konsertti oli todistanut, että hyvinhän se menee. Pukuhuoneessa eräät, jotka tanssivat kaikissa tansseissa, totesivat konsertin olevan yhtä vaatteen vaihtoa, joiden välissä käydään vähän lavalla pyörähtämässä :D

Letkistä teemaväreissä. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Eivät Isottaret kuitenkaan ainoita tähtiä konserteissa olleet. Kansanmusiikkiyhtye Kaira hurmasi jälleen kerran niin tanssijat kuin yleisönkin soitollaan. Mahtavuutta oli myös se, että aiemmasta bändistämme Hurnakosta oli Kretonkiputiikkia päässyt säestämään trion verran porukkaa. Vierailevana tähtenä molemmissa konserteissa esiintyi myös ISOn Tanhuujien 10-13-vuotiaiden ryhmä Pauha. Tästä alkakoon seuran sisäinen yhteistyö eri-ikäisten ryhmien välillä!

Kaira. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Pauha + Paula. Kuva: Jarmo Mikkilä.

Yleisöä oli mukavasti kummassakin konsertissa. Kyllä sinne muutama enemmänkin olisi mahtunut, mutta hyvä oli näinkin. Paljon oli tanhuystäviä sieltä ja täältä. Ystäviä, tuttavia, sukulaisia ja aivan satunnaisiakin tanhufaneja. Kaukaisimmat vieraat taisivat olla Martiniquelta, Karibialta.

Ja kun toinen konsertti oli ohi, niin siitä alkoi ne armottomat bileet: villiä bailausta ja ennennäkemättömiä tanssikuvioita! Huutokatrillikin toteutettiin huikkakatrillin muodossa. Ja tottahan toki palkittiin mm. kaikki läsnäolevat Isottarien tanhuopet sekä ryhmän oma, pitkäaikainen huoltajahahmo, Ritu.

Huikkakatrillia: huikkaharjoitus.

Vierailevina tähtinä bileissä esiintyivät Tanhujätkät osin livenä ja osin nykytekniikan avulla menneiden vuosien huippuhetkiä toisintaen. Poikkeuksena aiempiin esiintuloihinsa Tanhujätkillä oli mukanaan yhden sijaan kaksi kumisaapasta: toinen iso, musta, perinteinen nokialainen ja toinen pieni, keltainen, trendikäs. Nokkelat lukijat saattavat tässä kohtaa arvatakin, että ISOn Tanhuujien toinen 20-vuotisjuhliaan viettävä ryhmä ojensi samanikäiselle pikkusiskolleen lahjaksi sen pienemmän ja sievemmän saappaan. :) Melkoinen kunnia oli se, koska ilmeisesti vastaavaa lahjaa ei Antti Savilammen lisäksi muille ole aiemmin ojennettu...

Valokeilassa Isottarien upouusi, oma pikkusaapas.

Juhlavuosi on ollut mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Itse konserttipäivä puolestaan oli huikea Isottarien & bändiläisten ryhmähengen ja yhteistyön taidonnäyte. Isottaret kiittää ohjaajia, Kairaa, Hurnakko-trioa, faneja ja muita tukijoukkoja! Hyvää loppuvuotta ja Folklandialla nähdään! Siitä alkaa seuraava juhlavuosi: ISOT 50 vuotta!

Tämän tekstin tuotti Laalaa Meimein avustuksella

Tanhua tanhua enemmän tanhua

Keskutelu männäviikolla:
"Hei sähän voisit kirjoittaa tästä päivästä blogimerkinnän!"
"Heijjoo, otetaan sit paljon kuvia!"
Ja lopputulos tietenkin: kameran kuvasaldo näytti nollaa ja viikkokin on jo vierinyt niin, että tuo Päivä alkaa olla jo muinaishistoriaa, mutta kirjoittelen nyt kuitenkin.

Viime viikonloppu oli siis varsin tanhuntäyteinen, kuten ovat tupanneet muutkin sellaiset olemaan näin juhlakonsertin alla (välipanikointi capslockilla tähän: APUA PARI YÖTÄ ENÄÄ APUA YLIHUOMENNA VIKAT TREENIT JA SIT ON JO KONSERTTIPÄIVÄ APUA, panikointi päättyy). Tuo armon lauantaipäivä alkoi kello puoli yksitoista Lutakon harkkasalissa, johon oli kasaantunut joukko innokkaita lapsia ja nuoria ja meitä *köhköh* nuoria, väkeä oli niin ISOilta, kuin teatteriyhdistys Kulissiltakin. Jatkoimme yhdessä flash mobin työstämistä, yhdet yhteiset harjoitukset oli jo alla ja saimme vielä uusia intopinkeitä harrastajiakin mukaan itse tempaukseen.

Ympäri mentiin ja yhteen tultiin siis. Ensin bussi heitti joukon suuren Laajavuoreen, jossa vedettiin performanssi ensimmäisen kerran ja toinen veto tapahtui Jyväskylän ydinkeskustassa Aren aukiolla. Todistusaineistona löytyy videomateriaalia, täsä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=ZX3r47eSNvM
Hienoo hienoo hienoo.

Seuraavaksi oli edessä päivän rankin osuus, nimittäin ruokailu. Me muutamat Isottaret ja yksi vieraileva tähti Sanna emme jaksaneet lähteä pyörähtämään kotona ennen treenien alkua, joten monen tunnin pähkäilyn jälkeen valitsimme suuntasimme ruokapaikaksi yksimielisesti valitstemaamme Foodiin (suom. ruokaan). Oli kyllä mukavaista syöskennellä rauhassa hyvässä seurassa ja sen jälkeen vatsat pinkeinä kerimme itsemme Lutakkoon, jossa päivä jatkui Isottarien omilla treeneillä.

Anja ja Ila laulavat tällee: uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu (ps. kuva on edellisistä treeneistä, mutta käytetään kaikki mielikuvitustamme ja ajatellaan, että viime lauantainakin pantiin kuvaillen)

Uusi kokonaisuuskin alkoi olla jo hanskassa, bändi piiskasi mitä parhaiten ja tanssijat tanhusivat pää kolmantena jalkana. Hetkittäin tuntui peräti siltä, että mehän ollaa ihan hyviä tässä jutussa, mitä teemme. Vaikka väsymys alkoi painaa, niin silti kaikki jaksoivat lähes hymysuin olla, mikä riemu!

Paula-ope antaa palautetta smurffiinoille ja joillekin ernuille

Muuan huippuli bändi levähtämässä, Kaira rules ok!

Harjoitusten ja illan keikkasen välissä oli näppärästi tunnin verran aikaa, jolloin ehti hyvin maskeerata lärvin ja  letittää (siis ihan itse tein letttini!!!!!!!!!!) (hei ila-kaisu-katja laittakaa joku mun pää) tukkasen piukeille pullaleteille. Sitten vaan pakkauduimme autoihin ja matkasimme kohti Laajavuorta, jossa osa meistä kävi jo päivällä vetämässä fläsmopin. Toki intomme päästä ajoissa paikalle johtui myös siitä, että tarjolle oli luvattu jotain pikkusuolaista ja juomaa. Kuvitella, ikiomat pullot sosasolaa kaikille.

Lämmittelyksi vedimme tikkuristiä hotellin käytävällä Meijun rummuttaessa tahtia, jos tästä on kuvamateriaalia, niin lähettäkää sitä minulle, yst. terv. innokas fani. Isse keikal vejimme uuden settimme, välissä Kaira soitteli kolme kappalettaan ja sitten tanssijat siirtyivät vielä lavalle pyörähtelemään hamboa ja Letkistä. Lattia oli sopivan nahkea, ei liian liukas, ja yleisö ainakin hyvin teeskenteli kiinnostunutta ja aploodeerasi innokkaasti. Jo Yläkaupungin yössä testatut asut sopivat stakelle mitä mainioimmin, kuten myös alati ruttuiset, vastasilitetyt letkismekot. Kaikin puolin keikasta jäi riemullinen mieli, on niin kivaa puuhailla yhdessä ystävien kanssa ja esitykset jotenkin hinkkaavat porukkaa yhteen aivan ainutlaatuisella tavalla. Hyvä me! <3

Osa jäi vielä hotelliin lasilliselle, minut itseni heitettiin (kirjaimellisesti) kotiin ja saavuin sinne vähän ennen yhtätoista. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Kuten myös tämä teksti. Ja hyvää reeniä juhlakonserttipäivää varten. Kuten tämä teksti. Eiku...

- Suvi

Kurkistus menneisiin

Pispalan Sottiisissa 1994

Isottarien juuret ovat ISO:n Tanhuujien 20 vuotta sitten perustetuissa ensimmäisissä lapsiryhmissä. Ryhmät aloittivat syksyllä 1992, ja niitä ohjasi Johanna Mulari. Nykyisissä Isottarissa on mukana edelleen kaksi tanssijaa ”alkuperäisistä” ISO:jen tanhulapsista. Heti toiminnan alkuvaiheessa ryhmään liittyi monta innokasta supikkaanheiluttelijaa, joista osa yhä tanssii Isottarissa.

Barnlekissa Norjassa 1995

Kalenat Lappeenrannassa 1998

Vuosien varrella ryhmä toimi ensin nimellä Ällät ja myöhemmin nimeksi muutettiin Isottaret. Ryhmää ovat ohjanneet Johanna Mularin lisäksi Matti Paloniemi ja Salla Korja-Paloniemi, Katariina Hiukka, Jussi Kaijankangas ja nykyinen ohjaaja Paula Kettu. Vuonna 2008 ryhmä yhdistyi toisen ISO:jen pitkän linjan tyttöryhmän, Ämmien kanssa, ja kokoon saatin ennätyssuuri joukko tanssijoita.

Folklandialla vuonna 2001 tai 2002

Koreografiakilpailussa Tampereella 2003

Isottaret ovat kautta vuosien olleet ahkeria kotimaisten festivaalien kiertäjiä, ja reissuja on tehty myös ulkomaita myöten. Esiintymiset, leirit, treeniviikonloput ja yhteiset illanvietot ovat tiivistäneet ryhmää entisestään.

USA:ssa 2004

Puolassa 2008

Isottaret ja Hurnakko SNL:n luokitteluissa Helsingissä 2009

ISO:jen joulujuhlassa 2009

Isottaret harjoittelivat kymmenen ensimmäistä vuottaan keskiviikkoiltaisin. Ryhmäläisten lähtiessä opiskelemaan harjoitukset siirtyivät viikonloppuihin. Harjoituspaikkoina toimivat ensin koulujen salit, ja moni entinen Isotar muistaa varmaankin harjoitukset Cygnaeuksen koululla. Usea hieman uudempi puolestaan muistaa Yliopiston Ryhtilä-salin harkkaviikonloput, jotka alkoivat joka kerta vahtimestarin odottelulla, sillä ovi oli aina lukossa.. Nykyisin ISO:n Tanhuujilla on upea oma sali Lutakossa, jossa Isottaretkin tanssahtelevat viikolla ja viikonloppuisin.

Harjoitukset Lutakossa 2010

Kaustisella 2011

Isottaret ja Kaira kesällä 2012

20 vuoden aikana ryhmä on ehtinyt kasvaa ja muuttua – tanssijoita on tullut ja mennyt – mutta suurin osa pysynyt matkassa pitkän aikaa! Isottarien tunnelma on säilynyt. Hervoton huumori, into tanssimiseen ja eväisiin, sekä iloinen ystävyys ovat aina yhdistäneet Isottaria.

-Nostalgian pyörteissä ikikantainen Isotar Kaisa –

Kuvat: Isottarien kotialbumit

Mänttä, oujee!

Isottarien ja Kairan keikka Mäntän klubilla 29.9.2012

Mäntän klubi, komia mesta

• Painajaiset ennen keikkaa: 2
• Harjoitustunnit keikkaa varten: 7
• Ajetut kilometrit: 220
• Konsertin kesto: 1 h
• Tanssijoita: 8
• Bändiläisiä: 5
• Yleisöä: 7

Tanssijoiden valmistautumista ennen keikkaa

Keikkapaikkana Mäntän klubi on mahtava puitteiltaan, lava oli pieni mutta ihan ok, valaistus ja äänentoisto huonot, bändi soitti todella hyvin ja tanssitkin meni putkeen. 

Olipahan ainakin hyvää harjoitusta juhlakonserttia varten :)

Bändiläisten tunnelmia keikan jälkeen

Keikasta raportoi
Meimei
Kuvat lisäsi
Laalaa

Osta lippu ja varmista paikkasi juhlakonsertissa!

Tikkalan tanhuleiri - kerrassaan kivaa!

Hilipatihippa! Leirit on kivoja!

KIVAA OLI, ihan jopa yllättävän mukavaa, palata lomalta tanhun pariin. Kaikki oli sitä mieltä. Hirmuisen tehokkaita oltiin, vaikka moni olikin vähän jalkavaivainen. Ekan puoliajan tanhut on läpikäyty konserttia varten ja vähän uuttakin työstetty. Laulettiinkin (ikään kuin). Kuvitella! Meijukin ihan ääneen ja hymyssä suin. :)

Treenit käynnissä Harjulassa 25.8.2012

Sooloilua

KIVAA OLI, kun juhlavuoden kunniaksi treeneihin ja leireilyyn osallistui myös kaukojäseniä, jotka kuka milläkin verukkeella on jättäytynyt pois aktiiviporukasta. Vitsit meitä oli monta! Ihan kaikki ei vieläkään ollut läsnä, mutta ihan varmana vielä syksyn mittaan sekin ihme tapahtuu.

KIVAA OLI, kun Kairakin oli mukana leirillä. Ihanata on livemusiikki. Ja mahtavaa, että bändikin kanssamme haluaa myös vapaampaa aikaa viettää ja yhteisjuttuloihin osallistua. (Vaikka ainoa maskuliinijäsen ei jostain syystä halunnutkaan akkalaumamme kanssa yöpymään jäädä.)

Ryhmäkuvasäätämistä: ihan pian on smurffit asemissa...

Siellä sitä pönötetään

KIVAA OLI, kun Marja meidät luokseen kutsui maaseudun rauhaan, Tikkalaan. Emännälle kiitos! Seurantalo Harjula tarjosi loistavat puitteet tanhuiluun. Ja Marjan keittiössä, saunassa ja paljussa (tähtitaivaan alla) oli mitä mukavinta syöpötellä, palaveerata ja rentoutua. Palju oli hetkittäin jopa virkistävän raikas, mutta eipä tullut Isottarista tällä kertaa niin kovin ylikypsiä.

Paljuilua illan hämärtyessä

KIVAA OLI, kun oli jälleen kerran runsaasti hyvää ruokaa tarjolla. Ei tarvinnut nälkäisenä tanhuta tahi soitella. Tortilloja syötiin ja makaroonilaatikkoa ja sipsejä ja karkkeja ja salaattia ja puuroa ja marjoja ja pannaria ja leipää ja kakkuja ja mitä vielä...

KIVAA OLI, kun saatiin konserttia koskevia päätöksiä tehtyä ja suunnittelua kummasti edistettyä. Kyllä on kuulkaa semmoinen konsertti tulossa 27.10. ettei kenenkään kannata missata. :)

Porukan puolesta
Lamski

Epämääräinen raportti Tanssipidoista

Dodii, ehkä nyt alkaa tanssipitodarra hieman helpottaa ja voi alkaa muistelemaan noita päiviä hyvällä. Reissu oli raskas, mutta myös antoisa. Tampesteriin lähti Jyväskylästä kokonainen bussilastillinen intopinkeitä tanhuujia ja huoltajia, osalla tähtäimessään lasten luokittelu ja Särkänniemi, toisille matka oli vapautta kotiaskareista ja jollain oli tähtäimessään toinen toisiaan upeammat konserttielämykset ja anniskelualue.

Aurinko helli meitä kentällä tapittaneita kaikkina muina päivinä, paitsi sunnuntaina. Luonnollisesti, olihan sunnuntai Velisinfonian esityspäivä, jolloin kaikki olivat täydessä tällingissä kansallispukusissaan. Aiemmin porotti arska niin täböl, että muodikkain Tanssipitojen ihonsävy oli kirkkaan pinkki. Sunnuntana taivaalta kaatunut vesi viilensi toki miellyttävästi palanutta niskaa, mutta likomärkä kansallispuku ei ollutkaan sitten se maailman parahin asu.

Viimeisenä iltana myö-tytöt annoimme Areenan bamlata ilman meitä ja matkasimme porukalla Villilään eks-Isotar (väliaikaisesti, toivomma) Päivin luokse tarkoituksenamme syödä, saunoa, uida ja rentoutua ihan sillee hissun kissun. Kisaväsymystä alkoi olla ilmassa, kun juttujen taso laski laskemistaan, voin esim. kertoo, että:
1) Makea ja tuhti = grillattu suklaabanaani
2) Make ja Tuhti = rakennusurakoitsijafirma
3) Maké & tuhti = hienostokonditoria
VARSIN LYSTIKÄSTÄ, EIKÖ TOTTA?

Pikniklounas Ratinalla

Ranskanletti, tuo jokaisen tanhuujan suokkarikampaus (tässä Ila tekee Hannalle ihanaa Pikku Heidi -lettiä :)

Fralalallallaa Keskustorilla

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat (etualalla Kaisu huutaa "tulkaa takaisin, tulkaa takaisin")

Näytä mulle missä sullon rusketusraidat

Vai mitenkä se menikö, no ihassama, pinkki on hip juttu nuorison keskuudessa just nyt

Edustuskuva Keskustorilla

Ja nyt Blogger sanoi itsensä irti ainakin kuvien lataamisen osalta, joten minäkin meen tästä vaikka kampaamaan matonhapsuja ojoon. 

- Suve

Tapahtui viikko sitten...

Jyväskylän viimeisissä treeneissä ennen Tanssipitoja. Treenataan mm. odottamista ja tunnelmoidaan tulevaa.

Täällä on kärsimättömyysharjoitus. Sitä tarvitaan kyllä reissussa. Päätettiinkö me nyt se päivä. Se on lauantaina. Päätetään se bussissa. Olis reilua ilmottaa Päiville. Mulla on se harkkaohjelma mut ei muuta. Tästä tulee kyllä niin hauska reissu! Vihkot on Kaisalla. Tuleeko Kaisa Tampereelle? Onko vihkot Jyväskylässä vai Tampereella? -Haloo. Moi, hei, onko sulla vihkot? Oliksä tulossa Tampereelle? Oi hyttynen kituu, minä tapan sen. Ai ensiksi laitoit sen kitumaan vartiksi? Oliks Laa laa laalla jotain. Perjantaina on Tampere-areenalla ..... ja Hannat ja Heikit...Duo Raakileet ja...

Tiedoksi perustajajäsenille: vanhoja paperikuvia kaivataan. Eiks isä oo kuvannu jo pienestä asti? Pitodiskot on lasten juttuja. Mennään sinne, onko sinne yläikäraja? Määpäs kerron. Pispalan Sottiisin vuoden kansantanssiyhtye. Etno-Emma-palkinnon pokannut Freija. Perjantaina viimeinen bussi on 01:51. Onks tuolla kaikki muut nyt treenaamassa paitsi me? Bussipassi 5e. Miettikää mistä me maksetaan: ootellaan ja treenaillaan ja yövytään koululla. Mutta se on kokemus! Verkostoidutaanko? Mä oon ainaki aina verkostoitunu! Mehän jaetaan aina flaijereita. Hei nyt, valkoinen paita ja turkoosi painatus! Tälle ipod-vastaavalle ois tärkeä tieto että haluatko sen nyt vai myöhemmin. Mulla on yksi tieto joka saattaa vaikuttaa siihen missä me.

Kuka kantaa nyt Suomen lippua? Mä haluun nähä sen Intiasta olevan! Mä en pääse kun mä oon Tanssipidoissa. Äsken heilautin keskaria ja sattu! Club for Folk - miksi se on englanniksi. Kaverilla on joku kansallispuku päällä ja tantsu pe haetajat. Suomen Kalevi ja Viron Kalevi. Tää on nyt ihan perseestä me ois voitu tehä kaikkea hyödyllistä mutta ei olla tehty. Tää on tällasta yhteisöllisyyttä! Se on siellä kaukana. Mutta bussilla pääsee sinne. Oliks nyt niitä ideoita sooloon. Koska ohjelmassa lukee että lavalla on Isottaret ja Kaira, meidän pitää tehä sinne joku Kaira. Sinne saattaa sinne torille tulla joku kattomaanki. Ne itikat tapetaan! Taas mulla on lisää viiltelyjä. Mites sulla meni muuten eilen työpäivä? Ilta? Pääsin onneks aikasemmin pois!

Kartanotunnelmia

Meinasin laittaa otsikoksi "Kartanottaret", mutta muistin, että bändissämmehän on yksi urospuolinen henkilö, olisiko hän sitten vaan "Kartano", jos me flikat ollaan Kartanottaria. En ratkaissut tätä visaista pähkinää, joten näppäränä tyttönä vaihdoin otsikon (joskus olen pelottavan fiksu). Tästä eteenpäin yritän pysyä asiassa.

Kesä on siis koittanut ja tuohon ihanaiseen vuodenaikaan kuuluu tietenkin tanhu (hälöö) ja sen puitteissa hikiset ulkoilmakeikat. Kuokkalan Kartanolla on tullut tantsuiltua useana vuonna ja tämäkään kesä ei ole poikkeus. Saimme kunnian olla se armollinen (haha kirjoitin vahingossa "aromillinen", ehkä sekin kun ensin reenailtiin hiki hatussa ja sitten vielä keikattiin) ryhmä, joka korkkaa Kartanon lavan tänä kesänä.

Aamulla oli hieman käynnistymisvaikeuksia, avainsäätöä ja odotusta ja huonoja paniikkitreenejä Lutakon käytävällä, mutta vauhtiin päästyämme saimme aikaan vaikka ja mitä. Harjoittelimme settiämme ahkeraan kera pändin. Jokainen nuotti ja askel hiottiin kohdilleen (...), jonka jälkeen sopikin asentaa naama kuntoon meikkien avulla ja vääntää likaiset hiukset komialle letinkaltaiskampaukselle. Kartanolle kierittyämme menimme pienoiskonsertin läpi vielä kerran. Kenraalinhan kuuluu mennä huonosti, joten muistimme hyvin olla väärissä paikoissa väärään aikaan ja sössiä kaiken mahdollisen opetellessamme käyttämään seuran hankkimaa hienoa musavehjettä. Tästä ei ole tietä kuin ylöspäin!

Yllättäen ihmisiä alkoi valua katsomoon ja aurinkokin uskalsi ilmestyä pilviverhon takaa. Sitten vaan panimma tanhuksi ja sitten tanhuttiin ja soitettiin ja kumarrettiin kiva kiitti ja hei ja lähdettiin kotiin. Tolleen niinku tiivistettynä. Eimutoikeesti, oli hurjan mukavaa; iloisia ihmisiä yleisönä ja esitettävät tanssit olivat varmahkolla pohjalla ja ryhmä ja bändi kummatkin olivat paikalla melkein täysilukuisina. Usein kun on ongelmana saada kaikki kesän esiintymisille yhteen, kun ihmiset huitelevat loman merkeissä ties missä. Lopetankin tämän raporttini muutamaan(kymmeneen) kuvaan, näin:

Tuttu ja turvallinen Koukut

Jalalla koriasti!

Ihanat Naiset-letka lähdössä valloittamaan lavaa

Tässä kuvassa veivaamme hamboa koko porukalla

Kansantanhuja

Tyylikäs ryhmäpose maalaisromanttisesti pusikossa

Vähemmän tyylikäs ryhmäpose; juomalaulusta johtuen typerät ilmeet

Eläköön!

- Suvi

Ken vanhoja muistaa, se parhaiten nauraa

Eilen oltiin Kaisan luona. Idyllinen Kypärämäen omakotitaloalue siivitti aurinkoisella terassillaan meidät kuvien katseluun ja historiikin suunnitteluun.

Rentouttava pääte tehokkaille treeneille (joissa muuten uusi mahottoman herkkä ja kaunis itketysmenuetti juuri valmistui). Saunaa, puutarhaa, ruokaa, herkkuja, rentoa hengailua. Onnelliseksi tekee se ihmisen, Isottaren varsinkin. Eikä seurakaan tosiaan pöllömpää ollut :)


Vanhoja reissuvihkoja lukiessa voimme yhdessä todeta, että juuri mikään ei ole vuosien varrella muuttunut:

• Isottarien kanssa reissuaminen ja kaikki muukin touhuaminen on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin armotonta säätämistä
• ruoka on aina päällimmäisenä mielessä (ensimmäisestä vihkosta vuodelta 1995 löytyy jo paljon puhetta ruoasta)
• jutuissa ei aina välttämättä ole päätä eikä liiemmin häntääkään...

Valokuvia katsellessa puolestaan on todettava, että kyllä jotkin asiat ovat ehkä kuitenkin muuttuneet, mutta siitä ei liene tarvetta avautua nyt enempää.



Muutama tunnelmakuva teille eilisestä:

Hillittömän hauskaa helluntaita!
-Lamski-