Tanhua tanhua enemmän tanhua

Keskutelu männäviikolla:
"Hei sähän voisit kirjoittaa tästä päivästä blogimerkinnän!"
"Heijjoo, otetaan sit paljon kuvia!"
Ja lopputulos tietenkin: kameran kuvasaldo näytti nollaa ja viikkokin on jo vierinyt niin, että tuo Päivä alkaa olla jo muinaishistoriaa, mutta kirjoittelen nyt kuitenkin.

Viime viikonloppu oli siis varsin tanhuntäyteinen, kuten ovat tupanneet muutkin sellaiset olemaan näin juhlakonsertin alla (välipanikointi capslockilla tähän: APUA PARI YÖTÄ ENÄÄ APUA YLIHUOMENNA VIKAT TREENIT JA SIT ON JO KONSERTTIPÄIVÄ APUA, panikointi päättyy). Tuo armon lauantaipäivä alkoi kello puoli yksitoista Lutakon harkkasalissa, johon oli kasaantunut joukko innokkaita lapsia ja nuoria ja meitä *köhköh* nuoria, väkeä oli niin ISOilta, kuin teatteriyhdistys Kulissiltakin. Jatkoimme yhdessä flash mobin työstämistä, yhdet yhteiset harjoitukset oli jo alla ja saimme vielä uusia intopinkeitä harrastajiakin mukaan itse tempaukseen.

Ympäri mentiin ja yhteen tultiin siis. Ensin bussi heitti joukon suuren Laajavuoreen, jossa vedettiin performanssi ensimmäisen kerran ja toinen veto tapahtui Jyväskylän ydinkeskustassa Aren aukiolla. Todistusaineistona löytyy videomateriaalia, täsä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=ZX3r47eSNvM
Hienoo hienoo hienoo.

Seuraavaksi oli edessä päivän rankin osuus, nimittäin ruokailu. Me muutamat Isottaret ja yksi vieraileva tähti Sanna emme jaksaneet lähteä pyörähtämään kotona ennen treenien alkua, joten monen tunnin pähkäilyn jälkeen valitsimme suuntasimme ruokapaikaksi yksimielisesti valitstemaamme Foodiin (suom. ruokaan). Oli kyllä mukavaista syöskennellä rauhassa hyvässä seurassa ja sen jälkeen vatsat pinkeinä kerimme itsemme Lutakkoon, jossa päivä jatkui Isottarien omilla treeneillä.

Anja ja Ila laulavat tällee: uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu (ps. kuva on edellisistä treeneistä, mutta käytetään kaikki mielikuvitustamme ja ajatellaan, että viime lauantainakin pantiin kuvaillen)

Uusi kokonaisuuskin alkoi olla jo hanskassa, bändi piiskasi mitä parhaiten ja tanssijat tanhusivat pää kolmantena jalkana. Hetkittäin tuntui peräti siltä, että mehän ollaa ihan hyviä tässä jutussa, mitä teemme. Vaikka väsymys alkoi painaa, niin silti kaikki jaksoivat lähes hymysuin olla, mikä riemu!

Paula-ope antaa palautetta smurffiinoille ja joillekin ernuille

Muuan huippuli bändi levähtämässä, Kaira rules ok!

Harjoitusten ja illan keikkasen välissä oli näppärästi tunnin verran aikaa, jolloin ehti hyvin maskeerata lärvin ja  letittää (siis ihan itse tein letttini!!!!!!!!!!) (hei ila-kaisu-katja laittakaa joku mun pää) tukkasen piukeille pullaleteille. Sitten vaan pakkauduimme autoihin ja matkasimme kohti Laajavuorta, jossa osa meistä kävi jo päivällä vetämässä fläsmopin. Toki intomme päästä ajoissa paikalle johtui myös siitä, että tarjolle oli luvattu jotain pikkusuolaista ja juomaa. Kuvitella, ikiomat pullot sosasolaa kaikille.

Lämmittelyksi vedimme tikkuristiä hotellin käytävällä Meijun rummuttaessa tahtia, jos tästä on kuvamateriaalia, niin lähettäkää sitä minulle, yst. terv. innokas fani. Isse keikal vejimme uuden settimme, välissä Kaira soitteli kolme kappalettaan ja sitten tanssijat siirtyivät vielä lavalle pyörähtelemään hamboa ja Letkistä. Lattia oli sopivan nahkea, ei liian liukas, ja yleisö ainakin hyvin teeskenteli kiinnostunutta ja aploodeerasi innokkaasti. Jo Yläkaupungin yössä testatut asut sopivat stakelle mitä mainioimmin, kuten myös alati ruttuiset, vastasilitetyt letkismekot. Kaikin puolin keikasta jäi riemullinen mieli, on niin kivaa puuhailla yhdessä ystävien kanssa ja esitykset jotenkin hinkkaavat porukkaa yhteen aivan ainutlaatuisella tavalla. Hyvä me! <3

Osa jäi vielä hotelliin lasilliselle, minut itseni heitettiin (kirjaimellisesti) kotiin ja saavuin sinne vähän ennen yhtätoista. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Kuten myös tämä teksti. Ja hyvää reeniä juhlakonserttipäivää varten. Kuten tämä teksti. Eiku...

- Suvi