Ken vanhoja muistaa, se parhaiten nauraa

Eilen oltiin Kaisan luona. Idyllinen Kypärämäen omakotitaloalue siivitti aurinkoisella terassillaan meidät kuvien katseluun ja historiikin suunnitteluun.

Rentouttava pääte tehokkaille treeneille (joissa muuten uusi mahottoman herkkä ja kaunis itketysmenuetti juuri valmistui). Saunaa, puutarhaa, ruokaa, herkkuja, rentoa hengailua. Onnelliseksi tekee se ihmisen, Isottaren varsinkin. Eikä seurakaan tosiaan pöllömpää ollut :)


Vanhoja reissuvihkoja lukiessa voimme yhdessä todeta, että juuri mikään ei ole vuosien varrella muuttunut:

• Isottarien kanssa reissuaminen ja kaikki muukin touhuaminen on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin armotonta säätämistä
• ruoka on aina päällimmäisenä mielessä (ensimmäisestä vihkosta vuodelta 1995 löytyy jo paljon puhetta ruoasta)
• jutuissa ei aina välttämättä ole päätä eikä liiemmin häntääkään...

Valokuvia katsellessa puolestaan on todettava, että kyllä jotkin asiat ovat ehkä kuitenkin muuttuneet, mutta siitä ei liene tarvetta avautua nyt enempää.



Muutama tunnelmakuva teille eilisestä:

Hillittömän hauskaa helluntaita!
-Lamski-