Kevät on ollut kiireinen tanhutessa ja kaikkia muuta mahdollista touhutessa ja juhlakonsertin valmistelu on ollut hetken jäissä. Kevään kuluessa on yhdellä jos toisellakin Isottarella esiintynyt jonkinasteista motivaation puutetta eli tanhuangstia, kuten me sitä kutsutaan. Tarkoittaa siis sitä, että joko treenit, keikat, ryhmä tai muu tanhuun liittyvä ei nappaa. Otettiin muutama viikko sitten härkää sarvista kiinni ja pidettiin paineidenpurku- ja ryhmähengen kohotuspalaveri. Anja oli hienosti valmistellut agendan ja illan aikana avauduttiin kaikki vuorollaan siitä mikä motivoi, mikä riepoo ja mitä odotetaan juhlakonsertilta. Pieni tunteiden purkaminen taisi tehdä hyvää, saatiin nimittäin todella hyviä keskusteluja aikaiseksi, mietittiin uusia toimintatapoja ryhmän sisällä (eli että ollaan hiljaa kun Paula opettaa eikä puhuta Paulan tai muiden ryhmäläisten päälle), kuunneltiin toisiamme ja opittiin paljon toisistamme. Edellä mainittujen lisäksi otettiin myös juhlakonsertin suunnittelussa iso askel eteenpäin – tai harkitusti taaksepäin, kun lopputulos oli, että karsittiin ohjelmasta joitain alkuhuumassa tehtyjä harhavalintoja. Konsertin runko alkaa siis olla nyt valmis, seuraavaksi alkaa käytännön toimet, joista ensimmäisenä ahkera vanhempien koreografioiden treenaus. Ja vaikka keikkojakin kesällä on, niin pieni kesäloma kyllä pidetään jossain välissä tanhuangstin välttämiseksi.
Näitä kuulumisia raportoi Meimei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti