Syksyn viikonlopputreenit korkattu

Aamu alkoi allekirjoittaneen osalta pikkupikkupaniikilla, kun kymmenen minuuttia ennen treenien alkua pukuhuoneesta ei kuulunut tavallisesti kaikuvaa epämääräistä älämölöä ja tanhuintoista väkeä ei näy mailla halmeilla. Mielessäni oli vielä tuoreena vuosia sitten tapahtunut onnettomuus, kun syöksyin tanssisaliin vääränä päivänä kesken miesten painivuoron, olin tullut harjoituksiin vaatimattomasti kuukautta liian aikaisin. Mutta onnekseni väki alkoi pian lisääntyä ja pian olimme jo iloisesti salissa lämppäämässä.

Tunnit sujuivat mm. pirteän polkan, erikoisten ääntelyharjoitusten pohjalta tehtyjen upeiden performanssien ja polkuläpsyttelyjen pyörteissä, lisäksi hioimme uutta hienoista hienointa juomalauluvalssiamme ja pohdimme naiseuteen liittyviä asioita mutustellen samalla eväitämme.

Lundgrenskasta ja Lindgrenistä siirryimme riitele- siis keskustelemaan hamekankaista, ("itsepähän te niitä käytätte" sanoi Paula-ope), valinta syntyi ja pikemmin kuin arvaammekaan, heilumme jo uutuuttaan kiiltävät polyesterihameet tahdissa hulmuten. Skippaan tässä nyt kätevästi sen tuskallisen tekoprosessin, mutta Marttakerhomme sisältä löytyvät pätevät ompelijattaret osaavat ohjata tumpeloimmankin amatöörin hurauttamaan itselleen kauniin, ja käyttökelpoisen hamosen.

(Suvi)